tiistai 24. huhtikuuta 2012

Apuasi tarvitaan - Help needed!


TAUSTAA
Nove Blue Sky on erityistarpeisille nuorille suunnattu koulu/ asuntola. Perusoppiaineiden lisäksi koululla opetellaan lukuisia arjen taitoja kuten keittiötoimintoja, itsestä huolehtimista ja kodinhoitoa. Huolenaihe vanhemmilla ja koulun opettajalla Godwinilla on ollut minne nuoret menee koulun jälkeen, mistä lähti idea perustaa toinen Blue Sky. Uusi Blue Sky on tuettu asumismuoto koulunsa käyneille erityisnuorille, jonne he voivat opintojen jälkeen muuttaa asumaan itsenäisemmin. Uuden paikan on tarkoitus myös työllistää nuoria, jotta he tienaavat myös omaa rahaa. 
Tällä hetkellä taloa on rakennettu avustuksien turvin jo katonrajaan asti, seuraavaksi rahaa tarvitaan ikkunoihin ja raappaukseen. Me halusimme auttaa uuden rakennuksen rahoituksen saamista, joten ryhdyimme tuumasta toimeen nuorten kanssa. 

JÄÄKAAPPIMAGNEETIT
Halusimme tehdä nuorten kanssa jotakin, missä he voivat oppia, iloita, tehdä yhdessä ja nauttia luomisen ilosta. Kierrätys on meille myös tärkeää, joten halusimme käyttää kierrätysmateriaaleja. Ideariihien jälkeen päädyimme tekemään nuorten kanssa käytetyistä pullonkorkeista jääkaappimagneetteja (magneetit tulevat vanhoista jääkapeista). 

Aivan aluksi opetimme nuorille värioppia, ryhmätyöskentelyä ja ennen kaikkea luomisen ja kokeilun iloa. Kun oppilaat olivat hioneet ja vasaroineet korkit suoriksi, alkoi maalaaminen. Oppilailla oli käytössä viisi väriä. Perusvärit sininen, keltainen ja punainen, lisäksi musta ja valkoinen. Perusvärejä sekoittamalla oppilaat saivat aikaiseksi upeita värejä ja väriyhdistelmiä. Jokainen magneetti on yksilöllinen tuotos joka on käynyt monen oppilaan käsissä. Magneetit matkaavat maailmalle käsintaitelluissa kuorissa jotka on kasattu vanhoista sanomalehdistä ja sinetöity koulun leimalla. Meille oli tärkeintä että jokainen oppilas pääsi osallistumaan tähän projektiin oman taitotasonsa mukaisesti ja koki onnistumisen kokemuksia. Ja pakko sanoa että magneetit on UPEITA!

KUINKA VOIT SAADA OMASI
Magneetteja voi saada kahdella tapaa: 
1) Kerää muutama henkilö ja päätätte yhdessä määrän kuinka monta magneettia haluatte, sekä summan jonka samalla lahjoitatte koululle. Pistämme valitsemallenne henkilölle koko satsin ja kyseinen yhteyshenkilö laittaa yhdessä lahjoittamanne summan Marin tai Nooran tilille (me annamme sen sitten täällä käteisenä koululle).

2) Tilaat haluamasi määrän magneetteja ja keräät magneeteilla lahjoitukset koululle, minkä jälkeen raha meidän tilille. 

Koska lähettäminen maksaa jonkin verran, toivomme isompia tilauksia (5 tai enemmän). Pieninkin penni täällä on erittäin arvokas ja sillä saadaan paljon aikaa, joten älkää stressatko rahasummalla -jokainen kykynsä mukaan. 

Meihin saa yhteyden täällä, sähköpostissa, facebookissa tai puhelimitse. Ota rohkeasti yhteyttä jos haluat tilata tai muutoin vain tietää projektista enemmän. 

BACKGROUND
Nove Blue Sky is boarding school for special need young. At school students learn basic subjects but also activities of daily living like cooking, personal hygiene and cleaning the house. Both the parents and the teacher Godwin at school has been worrying about the kids future after school. Then came the idea of new Blue Sky. The new Blue Sky is place for students after their studies. They can live there more independent and also do some work to get some money. At the moment the house has been build till the roof by donations. Now the need for money is for windows and plaster. We wanted to take part in with the new building and this is the reason we started our magnet project. 

FRIDGE MAGNETS
We wanted to do something with the students where they can learn how to work together, and enjoy creating from scratch. Recycling is important to us too so we wanted to use recycled materials. After brain storming we decided to create fridge magnets from used bottle caps (magnet itself comes from old fridges). 

At first we taught basic color theory, team work, and most importantly the joy of creating. After sanding, and hammering caps straight the students began to paint. They had five colors. Primary colors, blue, yellow and red with addition of black and white. Mixing the primary colors student got amazing colors and color combinations. Every magnet is unique product, more than one student put his/hers print on it. Magnet's will travel in hand folded envelopes, which were made using old news papers, and sealed with the school stamp. We thought it was important that every student could participate in this by using their own skill level, and felt the joy of succeed. And have to say they look AMAZING!

HOW TO GET YOUR
There is two ways to get them.
1) Collect few people and decide together how many you want, and the amount you're going to donate to the school. We will send a package to this person you chose, and this contact person will put the whole donation into Mari's or Noora's bank account (we will withdraw the money and give it straight to the school).

2) You order as many as you want, collect the donation and put the money into our accounts.

Sending the package costs a bit, so we're hoping bigger orders (5 or more). Remember that even smallest amount is worth a lot here, so don't stress with the amount -everybody with their own ability.

You can contact us here, email, facebook or call us. And please don't hesitate to contact us if you have more questions about the project itself or you want to put your order in.










tiistai 17. huhtikuuta 2012

Contact info

UPA c/o
Noora Lehikoinen / Mari Näveri
P.O. Box 25973
Kampala, Uganda

Mari: +256793234021
Noora: +256773485086

Don't keep us waiting!





sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Water






Polkupyörä saapuu talutettuna pihaan. Pyörää työntää heiveröisen näköinen muttei -oloinen vanha mies, jonka kasvot valaisee puoli Ugandaa hymyllään. Pyörällä tuo herttainen vanha mies tuo meille keltaisissa (ne on aina keltaisia) kanistereissa vettä kaivolta, jonne on jokunen metri kuljettavana. Vedet vesimies kaataa meidän kahteen tynnyriin. Jotenkin se on aina iloinen hetki, kun tynnyrit täyttyy vedellä. Se puolestaan ei ole iloinen hetki kun vettä on tynnyrin pohjalla niin vähän, että sitä joutuu kaivamaan vateihin lyhyillä käsillä, peläten tippuvansa vesikannun perässä tynnyrin pohjalle.

Meillä on kaksi hanaa talossa, toinen keittiössä ja suihku. Kummastakaan ei ole tullut vettä moneen viikkoon. Ainiin, yhtenä päivänä tuli noin kaksi tuntia, yhdet tiskit kerkisi tiskaamaan hanasta tulleen veden kanssa ja yhden suihkun ottamaan, paitsi että paine ei riittänyt tiputtamaan vettä kovinkaan hyvin. 

"Sataakohan tänään? Kunpa sataisi!", oli aika monta viikkoa perusaamukeskustelu. Nyt on ollut päiviä, tai ennemminkin öitä, jolloin vettä on ropissut peltikattoon kivasti. Sade, etenkin yöllä, on sellasta mahtavuutta, ettei muusta väliä. Kun on satanut, isoakin isompi ulkosäiliö täyttyy vedellä ja on lupa lotrata vähän enemmän. Kävi täällä niinkin, että kun satoi, se ystävällinen vanha mies ei enää tuonut kaivovettä ja meitä pyydettiin myös kokkaamaan puurot ja vellit, kahvit ja teet sadevedellä. Hetki siinä mietittiin, että mitähän tän homman kanssa käy. Vesi sataa katolle ja valuu rännin kautta ulkona olevaan säiliöön, vesi saattaa sisältää hiekkaa, pieniä matoja ja jopa hiiren kakkaa. Toistaiseksi olemme selvinneet vaivoitta. Peltipannuissa porisee usein kiehuvaa vettä. Sitä keitellään kahviin, ruokaan ja pyykkeihin. Jos jaksaa nähdä keittovaivan, keittää lämmintä vettä myös peseytymiseen ja suo itselleen luksuspesuhetken. 

Juomavesi saapuu meille pahvilaatikollisin lastein pullovetenä (Ilmaista vesi ei ole, yksi iso pullo maksaa 1300 UGX joka on noin 50 senttiä). Tämä on kuitenkin paras vaihtoehto meille. Paikalliset ei juurikaan osta juomavesiään ja jos ostavat se on keitettyä vettä pienessä muovipussissa. Muutenkin paikalliset käyttävät paljon vähemmän vettä kuin me, veden hakemiseenkin menee aika paljon energiaa. Vettä on juotava päiväntasaajan lakeuksilla melkosia määriä, jotta pysyy tolkuissaan ja kykenee kirjoittamaan vedestä blogiin. Ja juuurikin näin, tuli jano. Tällä otsikolla on hankala kirjoittaa tekstiä ilman että tekee mieli juoda vettä. Sähköt on toimineet jo pari viikkoa putkeen lähes tauotta, eli jääkaappi toimii!. Nyt kylmää vettä. 


Bicycle arrives from near by well. An old man is pushing the bike. Although his physique seems weak he's actually very strong, and when he smiles he can light up half of Uganda. With his bicycle this sweet old man brings us water in his 4 yellow canisters (the canisters are always yellow). He pours the water into our two tanks. For some reason it's always a happy moment to see the tanks getting full but when the water level is getting low you start to worry. The tanks are quite big, and when you try to reach the bottom of the tank  with your pitcher you might fall into the hole with it.

We have two tabs at the house, one in the kitchen and a shower. Both of them haven't worked in several weeks now… Well actually we had running water one day for couple of hours. We did the dishes and took a shower but without proper pressure. 

"You think it's going to rain today?" "I wish it would!" This has been our morning conversation for weeks. But now theres been days, well mostly nights when it's raining. The rain especially at night, is something so great that theres no words to describe it. When it rains our big tank outside fills up, and we have a permission to splurge bit more! But now because it's raining, the kind old water delivery man stopped bringing us water from the well. So we were asked to use the rain water for all cooking, and making coffee or tea. We were wondering about it since the rain water is coming from the roof thru rain gutters into the tank outside so it contains sand, little worms, and even mouse poop. So far it's been good. Kettles are often boiling, we boil it for coffee, food and laundry. If you have energy you can even boil some to take a warm shower, and allow yourself little bit of luxury.

Drinking water arrives in a cardboard box that contains 12 big bottles (its not free, we have to pay 1300 UGX for one which is about 50 cents). This is the best option for us. Locals usually don't buy their drinking water but if they do it's boiled water in small plastic bags. They also use a lot less water for everything and for them getting it takes more effort. You have to drink a lot of water under equator sun, so that you'll remain conscious and can write about water. And so it happened, the thirst. With this title is hard to write anything without getting thirsty. We have had constant electricity for two weeks now, that means our fridge is working! Now cold water.





tiistai 10. huhtikuuta 2012

Trip to Lake Bunyoni

Halusimme tehdä perjantaista pitkän, joten heräsimme ennen kukkoa 4.50. Kun reput oli selässä ja ovi raollaan, alkoi ukkossade. Ei auttanut kun istua, tuijottaa toisiamme puolikoomassa ja odottaa sateen loppumista. Bussimatka Kampalastaa Kabaleen oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Kulkuneuvo ladattiin täyteen ihmisiä käytävää myöten, istuimet oli muovilla päällystetty ja tunnelma kireähkö. Toivoimme, että bussi olisi pysähtynyt edes kerran, jotta olisimme saaneet rakkomme tyhjiksi, ei pysähtynyt. Seitsemän tunnin jälkeen nousimme bussista kireinä kiroillen ja astuimme Kabaleen mutaiseen maahan. Boda- ja taksikuskit kiskoi kädestä ja laukuista haluten kukin omansa irti valkoihoisesta turistista. Hetken hengitettyämme valitsimme autokyydin. Kuski meni Vatasena pitkin vuoristoteitä (Kabale on Ugandan korkeimmalla oleva kaupunki, noin 2000m). Kun saatiin vihdoin itsemme perille guesthouseen, alkoi jo hymyilyttää. Maisemat oli niin hulppeat ettei niitä pysty sanoilla kuvailemaan oikein. Toivoen kuvat antaa edes jotain käsitystä teille. 

Luonto otti meistä vallan ja illan hämärässä halpaa giniä maistellen päiviteltiin kaikkea taivaan ja maan välillä. Tajuttiin olevamme aikamoisen onnekkaita. Onnellisimmat hetket elämässä on niitä, joihin ei kaipaa muuta kuin mitä juuri sillä hetkellä on. Sellaisia hetkiä meillä on ollut paljon. 

Lomamatkamme toisena päivänä teimme pientä patikointia mäkiä alas ja ylös. Vettä satoi ja oli melko kylmä. Tai rehellisesti sanottuna tosi kylmä. Jaettiin yhteinen sänky ja yksi peitto yöllä, mikä ei ollut saumatonta. Aamulla ensitöiksi Noora pyysi henkilökunnalta ekstra peittoa seuraavaa yötä varten. Säästä johtuen toiminnan määrä oli aika vähissä, samoin ihmisten. Kun alettiin leikkimään nukeilla, jotka paikalliset orpolapset oli tehneet, tajuttiin että tilanne on melko huolestuttava. Nuket kädessä, iho kylmästä kananlihalla Mari uskaltautui sanomaan "ei mua ihan kauheesti olis haitannut, vaikka oltais varattu vaan kaks yötä". Tuohon lauseeseen Noora tarttui kaksin käsin ja päätös oli tehty aika nopeasti. Vaati muutaman silmien räpsyttelyn ja hätävalheen jotta saatiin peruttua kolmannen yön varaus. Heti seuraavana aamuna takas kotiin. Nansanassa meitä odotti lämmin aurinko ja viisivuotias lapsi kädet ojossa hyppäämässä syliin. Olipa ihanaa tulla kotiin!


On Good friday, we woke up before the rooster at 4.50 am. We were ready and eager to leave. We stepped out, and all of a sudden it started to rain cats n dogs. So there was nothing we could do except sat down, stare at each other, and wait for it to stop. The journey from Kampala to Kabale was everything but nice. The vehicle was so packed that others had to stand without a plastic covered seat. The atmosphere was a bit tense… We were hoping for the bus to stop at least once, because we seriously needed to use a toilet. It didn't stop at all! After good seven hours we arrived to muddy Kabale, got out of the bus cursing in finnish. Boda and taxi drivers were pulling us in different directions, all wanting their share from the muzungu's. We took a deep breath, and decided to take a taxi. He drove like a rally driver on this muddy twisty mountain road (Kabale is about 2000m above sea level). But when we finally arrived to our guest house, we were smiling. Scenery was so amazing that it's hard to describe it with words. Hoping the pictures will give you an idea.

Nature took us over, and when the sun was setting we had good conversations over cheap gin. We realized just how lucky we were. The happiest moments are those when you don't need or want anything else except what you have at that moment. We have had a lot of those moments.


On our second day we decided to do some hiking. It started raining, and it was quite cold, honestly really cold. We shared one big bed and one blanket at night, which wasn't that easy. First thing in the morning Noora asked for extra blanket. Because of the weather, we basically had nothing to do, and it had an effect on the quantity of fellow travelers too. When we started to play with dolls, made by local orphans we realized how alarming the situation really is. Dolls in our hands, skin on goose bumps cause of the cold. Mari dared to say "You know, I don't mind if we would have book the room for two nights only." Noora grasped this with both hands and we made a decision pretty fast. It took couple of winks and few white lies to unbook our third night. Next morning we were on our way home. Hot equator sun was waiting for us in Nansana, and five year old kid with open arms ready to jump on our laps. It was nice to come back home! 



 














keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Silmä silmästä? - Eye for an eye?

Kuulimme jälleen tarinaa, joka sai ajatukset hetkeksi mutkalle. Ei ne ehkä vieläkään ole ihan järjestyksessä, kaikkea tässä maailmassa ei voi koskaan täysin käsittää ja ymmärtää. 

Tarina meni jotakuinkin näin: Eräässä kylässä kulki pitkin öisiä kujia kolme miestä, jotka varastivat autoista osia. Yksi varkaista oli varomaton ja jäi rysän päältä kiinni. Yhteisön turvallisuuden edistämiseksi kylän asukkaat katsoivat parhaaksi piestä varas. Huono-onninen varas päätyi hautaan. 

Kun pienen ihmisen pää ei kyennyt sisäistämään tätä kaikkea, kysyimme monenmoisia kysymyksiä (niitä joita tekin varmasti mietitte). Vastaukseksi saimme, että tämä on melko normaalia eikä suinkaan poikkeuksellista. Yhteisön näkemyksestä varkaan tappaminen lisää turvallisuutta, koska sen ajatellaan olevan hyvä varoitus varkautta harkitseville. Poliisin osuus tarinassa vaatisi jo oman tutkielman ja Einsteinin aivot, emme ota siihen kantaa. 

Once again we heard a story, which was confusing to us. It still is. But we both know that there are so many things in this world, that you can never fully understand.

Story goes something like this: In the middle of the night, three men walk along the road in a village stealing car parts. One of them was careless and was caught in action. Maintaining the safety of the whole village, rest of the community decided to beat him up. Unlucky thief ended up in his crave.

When we couldn't take all this info, we started asking questions (the ones, we think you're wondering about too). Answer was that, this kind of behavior is fairly normal, not at all peculiar. The community thinks it adds more safety for everybody, if one "bad apple" is dead. And it's a warning for those thinking about stealing. Part of the story where the police steps in, would need it's own thesis and brains of Einstein. We have no comments on that.