Kodak moments!

Punaviinilasin äärellä kävimme läpi n. 4000 kuvaa, joista valitsimme teille parhaat palat. Toivottavasti kuvat saavat teidät hyviin Uganda tunnelmiin.

Over a glass of red wine, we went thru about 4000 photos. These are the best ones we picked for you guys. We hope all the photos will give good vibe of Uganda.

Result of magnet project

Magneettiprojekti oli menestys ja tuotti tulosta yhteensä 1020€. Tämä on suuren suuri summa koululle. Rahoilla on saatu jo aikaiseksi rappaus, veranta, ikkunapuitteet, terassi sekä sähkö. Loput rahoista on säästössä ikkunoiden lasitusta varten. Pieni osa summasta meni yhdelle koulun tyttö oppilalle. Hän ei ole käynyt kotonaan viine joulukuun jälkeen perheen rahatilanteen vuoksi. Halusimme sponsoroida hänelle bussilipun (12€), jotta hän pääsi lomalla perheen luokse. 

Iso kiitos sekä koulun että meidän puolesta kaikille, jotka olette olleet mukana tässä projektissa!! 

Our magnet project was truly a success, we collected 1020€. This is a huge amount for the school. Money went into plastering the new school building, two verandah's, stone carvings under the windows and electricity. Rest of money is saved for buying glasses for the windows. Small amount went into one girl student who's not been able to visit her family since december because her family doesn't have money. We wanted to sponsor the bus ticket (12€) so she could visit them during the holidays.

HUGE thanks from the school and us to everyone who's been part of this project!!

New school, uusi koulurakennus

New school has a really nice garden. Uudella koululla on ihan puutarha. 

What is the colour of your skin? - Mikä on ihosi väri?

Olemme vähemmistö. Ehdottoman näkyvä valkoihoinen vähemmistö. Ja minne tahansa talolta liikummekin, kuulemme siitä. Ei tarvitse käydä kuin kulmapuodissa ostamassa maitoa ja olet saattanut kuulla sanan "muzungu" (valkoihoinen) kymmenestä suusta. Erityisesti lapset pysähtyvät katsomaan, vilkuttamaan ja huutelemaan muzungua, mutta myös aikuiset. Talon asukkaiden lisäksi saattaa mennä päiviä, ettei näe muita länsimaalaisia, jolloin viimeistään tajuaa olevansa Afrikassa. Suurin osa ihmisistä suhtautuu meihin suurella ystävällisyydellä ja tervehdykset ovat mukavia ja lämminhenkisiä. Ihmiset haluavat ottaa kontaktia ja ovat avoimesti kiinnostuneita meistä. Pelkän toteamuksen lisäksi, että olemme valkoihoisia, olemme kuulleet lukemattoman määrän asioita ihonvärimme takia. Meitä on rakastettu, kosittu, luultu amerikkalaisiksi, saksalaisiksi, japanilaisiksi ja todettu että juuri meitä on koko elämä odotettu. Moni täkäläinen myös luulee, että kaikki valkoihoiset ovat parempia ja onnellisempia kaikessa (kiitos media). Suunnilleen tältä tuntuu varmaan olla kuuluisa, kerää huomion minne tahansa meneekin. Yksi hämmentävistä hetkistä ensimmäisinä viikkoina oli koulun nuorten kanssa mennessä urheilukentälle. Kun saavuimme paikalle valehtelematta sata lasta juoksi meidän ympärille tutkailemaan meitä, kunnes heidän opettaja alkoi hätistelemään lapsia risulla meidän ympäriltä pois. Maria puolestaan pyydettiin paikalliseen musiikkivideoon ihonvärin vuoksi (ja kyllä, hän suostui ja söi banaaneja videolla … ).

Ihonvärimme tällä mantereella on tuonut myös ikäviä ilmiöitä. Ollessa valkoihoinen, monen paikallisen ensimmäinen mielleyhtymä on raha. Sitä halutaan, sitä pyydetään, sitä kerjätään. Yksi jos toinen on tullut kertomaan surkeasta elämästään meille ja tilanne on joka kerta yhtä epämiellyttävä jättäen kurjan olon. Hinnat myös herkästi tuplaantuu kohdallamme, minkä vuoksi on hyvä olla tietoinen oikeista hinnoista. Pari kertaa on vahingossa kiihtynyt siihen pisteeseen, että suusta pääsi kiivas lause "My name is not muzungu!", tai kuten Marin vakiolause: "Neda, Neda!! No muzungu prices!!" (Neda = EI). 

Me olemme iloinneet siitä, että ugandalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja lämpiä meitä kohtaan. Uskoaksemme tummaihoisena Suomessa ei ihan samanlaista ystävällisyyttä ja avointa kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan liian usein näe. Maailma on kummallinen paikka. 

Mutta lopulta kuten ystävämme totesi; "Joku on alunperin sanonut asiat ihan väärin: ei ole mustia, eikä valkoisia, kaikkien iho on ruskea". 

We're the minority. Absolutely the most distinguishable. Where ever we go, we hear about it. We go buy some milk from next door shop, and we hear the word "muzungu" (white person) ten times. Especially the kids stop and watch us, waving and shouting muzungu, muzungu but so do the grown ups. Beside other house guests there can be days not seeing any westerners, you realize it by then that you're in africa. Most of them relate to us with warm heart, and usually hello's are nice, some just simply funny. People want to take contact and are openly interested about us. For verification that we really are white, we have heard so many things because the color of our skin. We've been loved, proposed to marriage, thought americans, germans, japanese, and we noticed that we are the ones they been waiting for all their life. Many locals think that all the whites are better in many ways, and that they are happier (thanks to media). This must feel like a life of celebrities, where ever you go you get attention. One of the most disturbing moment was on our first week at the football field with our school. When we arrived there, about hundred kids ran around us to stare until their teachers came to shoo them off. Mari instead was asked for a music video because of her skin colour (and yes, she did it .. eating bananas on a video..). 

There is also a downside to our skin color, of course. Many locals think dollars when they see us. They want, ask and beg for it. We've heard many heart braking stories about life, and every time the situation gets uncomfortable leaving us feeling shitty. The prizes usually goes up with us so it's good to know the right prize in advance. Couple of times the situation got heated up, and we started to shout "My name is not muzungu!" or like Mari's favorite sentence: "Neda, neda!! No muzungu prizes!!" (neda means NO).

We are really happy that ugandans are extreme friendly and warm toward us. Being black in Finland might be slightly different, as we believe not too many people say happily hello or take friendly contact. Oh, world is weird place. 

But in the end, like our friend said: "There has been a mistake; there are no blacks, there are no whites - we are all brown."

Munuainen ja sydän - Kidney and heart

Maanantaina Nooran saapuessa kotiin löysi hän Marin sängyssä super kuumeisena ja ilmeisen kipuilevana. Samantien soitto Tonylle ja lähdettiin viemään Mari sairaalaan.  Ystävämme Lina tuli mukaan. Suuri kiitos siis Tonylle ja LInalle avusta. Ajateltiin ensin, että kyseessä on malaria, mutta monen raskaan, pitkän tunnin jälkeen sairaalassa selvisi, että kyseessä on vaikea munuaistulehdus. Sairaala oli melkoinen tuskien taival. Marille jo pelkästään suurten kipujen takia, Nooralle hirveän säädön ja huolen vuoksi. Mari joutui odottamaan ja odottamaan, että jotakin tapahtuu ja Nooraa pompoteltiin tiskiltä tiskille maksamaan maksuja ja hakemaan lääkkeitä. Kun vihdoin kuuden tunnin jälkeen päästiin sairaalasta pois, 10 kilometrin matkaan meni ruuhkan takia 2 tuntia rankkasateen vuoksi. Mari sai lääkityksen, joka pistettiin kanyylin kauttaa kämmenestä suoneen. Tämä operaatio tapahtui viitenä päivänä putkeen, eikä suinkaan ollut kivuton. Huoli alkoi hälvetä muutaman päivän jälkeen, kun lääke alkoi vihdoin tehdä tehtäviään. Perjantaina huoli ja tunteet nousi pintaan Nooralle läheisen ihmisen ollessa Suomessa vaikeassa sydänleikkauksessa. Ei ole helppoa olla tuhansien kilometren päässä, kun haluaisi olla auttamassa itselle rakkaita ihmisiä Suomessa. Nyt kuitenkin kaikki potilaat voivat kutakuinkin hyvin ja voimme jälleen iloita siitä, että molemmat ovat hengissä. Mari sai suru-uutisen Suomesta, hänen mummon sielu siirtyi täältä ikuisuuteen. Jaksamista omaisille. 

Halaus kaikille, voikaa hyvin ja iloitkaa pienistä asioita. Niitä on kuitenkin elämässä paljon. 

On Monday when Noora came back home, she found Mari laying in bed with really high fever and obviously quite sick. A call to Tony and we were off to the hospital with our friend Lina. We thought it was malaria… The hospital was quite an ordeal. Mari was in serious pain, and Noora was worrying and running around paying bills. Mari had to wait and wait for something to happen, and finally after 6 exhausting hours we found out that it was a serious kidney infection. While we were waiting at the hospital it started raining cats and dogs, and when it rains that much you know the traffic is going to be another ordeal. It took us 2 hours to drive 10 km! Mari had to take antibiotics thru cannula straight to the vein for 5 days in row. And after few days she started to feel better. Big thanks goes to Tony and Lina for helping Mari. 

On friday we both were worrying again because Noora's family member had a heart surgery in Finland. It's not easy to be thousands of kilometers away from your loved ones when something is wrong or something happens. You wish you had a teleport like in Star trek. Now all the patients are doing quite good and we can be happy that both of them are alive. Mari got sad news from Finland two weeks ago when her grandmother passed away. Caring thoughts from UG for the whole family.

Huggies to all, be well and enjoy the smallest things in life. 

Midsummer - Juhannus

Pari viikkoa sitten pidettiin suomen lippua koreasti ylhäällä ja juhlittiin juhannusta Jinjassa Niilin rannalla. Melkoisen suunnittelun ja säädön jälkeen saatiin 16 ystäväämme viettämään keskikesän juhlaa kanssamme. Viikonloppu oli ainutkertainen ja sanalla sanoen mahtava. Alkupuheiden ja -maljojen jälkeen ystävämme saivat tehtäväksi mm. kertoa kymmenen faktaa Suomesta, yrittää tunkea kynäää pulloon, olla nopeita joukkueviestissä sekä letkeitä limbossa. Parhaat naurut syntyi kun joukkueet käyttivät kaiken luovuutensa esittäessään sanoja 'sauna', 'juhannus' sekä 'juhlinta'. Illalla syötiin grilliruokia ison iltanuotion äärellä. Kuvien otto loppui noin kello kuusi, muutama juhannuskuva kuitenkin alla. 

Viimeisten parin viikon aikana ollaan oltu molemmat melkoisen kiireisiä tuttujen, kavereiden ja ystävien toimesta. VIikot kuluu käsittämättömällä vauhdilla ja Suomeen paluu käy jo jonkin verran mielessä pienen paniikin kera. Viimeisten viikkojen ajan aiomme nauttia jokaisesta hetkestä, mitä Uganda meille tarjoaa. Tässä kuulumisia ja tapahtumia viime viikoilta jonkin verran: Taloon on tullut uusia vapaaehtoisia, mikä on aiheuttanut jälleen huvittavia hetkiä. Olemme saaneet asukkaaksi mm. irlantilaisen kuusikymppisen nunnan, joka puhuu paljon. Koululla on petipunkkeja ja myrkytyksen vuoksi nyt on ollut muutama päivä vapaata. Mageneetteja on tehty edelleen suurella sykkeellä. Talolle saaapui koira, jonka Mari nimesi Muruksi. Koira on ottanut tehtäväkseen vahtia meitä ja seuraa lähes kaikkialle. Marin synttäreitä viettettiin salsan tahdissa. Noora on käynyt antamassa toimintaterapia vinkkejä uudelle lasten kuntoutuskeskukselle. Oltiin tupareissa, joka oli huima kulttuurien ja maiden kohtaaminen. Jo pelkästään ugandalaisten keskuudessa "Mikä on koti?"-kysymykseen tuli vastaus neljällä eri kielellä, minkä lisäksi euroopasta tuli viidellä kielellä. Voitte kuvitella miten montaa kieltä tässä maassa puhutaan. Hienoja hetkiä. 

Couple of weeks ago we held the finnish flag high above and celebrated midsummer in Jinja by the Nile. After serious planning and hustling we got 16 friends together to spend midsummer with us. The weekend was one of a kind and absolutely great! After welcoming speech and toasts our friends got tasks like 10 facts about Finland, trying to fit a pen in a bottle, be really quick in relay and test their flexibility on limbo. We got the best laughs when teams used their creative side trying to explain words 'sauna', 'midsummer', and 'celebration'. In the evening we had barbecue over huge bonfire. All of the pictures are from midsummer, sadly we stopped taking photos around 6.

We've been quiet busy for the last two weeks with our friends. The weeks fly so fast, and thinking about going back to Finland is causing a slight panic. We're fully going to enjoy the last bit of our stay in Uganda. Here's some what has happened so far: We got few new volunteers, which has caused amusing moments. There is one lady in her 60s who's a nun, and who seriously likes to talk A LOT. Our school has bedbugs, so we have had couple of free days from work because of poisoning. And we're still making the magnets with ethusiasm. We found a dog outside of our house a weeks ago, and Mari named it Muru. The dog became our guard, and follows us everywhere. We danced salsa at Mari's birthday, and Noora has been giving occupational therapy tips for new rehabilitation center for kids. We went to a house warming party which was multicultural meeting. The question was "What is home?" and the answer came with nine different languages, four out of nine from Uganda. You can imagine how many languages this country has. Great moments. 

Weekend snackbar. Vkolopun eväät. 

First dance. Ensimmäiset tanssiaskeleet.

The Nile. Niili. 

Weekend mascot. Viikonlopun maskotti. 

Speech. Puhe. 

Ten facts about Finland. 10 faktaa Suomesta.

Paper relay. Korttiviesti.

Kullar doing relay. Kullar viesteilemässä.

Birthe and Deo. 

Kullar performing 'finnish sauna'. Kullar esittää 'suomalaista saunaa'. 

Josh performing midsummer spell (7 flowers under the pillow). Josh esittää juhannustaikoja (7 kukkaa tyynyn alla). 

Finnish sauna in a steamy african room. Suomalainen sauna kuumassa afrikkalaisessa huoneessa.  

Pool was great. Allas, aijai. 

Dennis with the winners smile. Dennis ja voittajan hymy. 

How is Noora and Mari doing?

Kysyimme ystäviltämme miten meillä menee. Tässä vastaukset. Totuus on jossain rivien välissä. :)

"Mari on aina cool ja ok. Kun me ollaan yhdessä, me vitsaillaan aina. Noora on aina hiljainen ja puhuu vähäisin sanoin ikäänkuin hän laskisi niitä." - Tony

"Papa-Mari. 

Miten Marilla menee riippuu aina tuulesta, jolla hän on. Ensin täytyy lukea kasvojen ilmeet, jos ne on samat kuin aamuisin on parasta jättää se rauhaan. Marilla menee hyvin, se tanssii ja saa muutkin ympärillä hymyilemään. "Sä pyörität itseäsi kuin afrikkalaiset!" Mitä paikalliset usein sanoo. Mitähän muuta voisin kertoa mun suomalaisesta isästä? Mari on kuin tuuli…  On ollut hienoa tutustua Mariin.

Mama-Noora. - Haluuksä puuroa tänään?, Noora on mun suomalainen äiti, joka pitää huolta, mutta jos satun tekemään jotain hölmöä, kerron siitä ennemmin Marille… Noora sanoo usein mitä haluaa ja näkee että hän on vahva persoonallisuus. Tästä syystä rakastan käydä keskusteluja hänen kanssaan. Siiloin kun saavuin taloon, seinät olivat tyhjät. Voit vain kuvitella, että tässä ajassa Noora on muuttanut talon omaksi värikkääksi maailmakseen. Nautin Nooran seurasta missä vaan, salilla, ulkona terassilla tai jossain Ugandan kaduilla. Noora on alkanut rakastamaan tätä maata ja sillä menee hyvin." - Lina

"MARI VÄREILEE - se tarkoittaa että hän on onnellinen! Tekee pannukakkuja - tarkoittaa että hän välittää! Halaa - tarkoittaa että hän välittää enemmän. Hän tulee pian huomaamaan, että Uganda onkin toinen koti. Noora syö puuroa joka aamu - jotenkin kovin suomalaista! Ja on usein kovin kiireinen auttaessa muiden ongelmissa. Tästä huolimatta, hän opettelee elämään Ugandaa ihan täysillä ja on ihan kohta aika PRO!" -Siisi

"Mari voi todella hyvin ja on ulospäin suuntautuva. Jos haluat nauraa ja hymyillä, pistä musiikki soimaan ja katso kun Mari tanssii. Usko mua! Hän on vahva nainen, katso vaikka hänen oikeaa kättä, WOW!  Hauska ja näyttää hyvältä. 

Miten Noora voi… pakko sanoa että hyvin. Hän on tavannut paljon ihmisiä ja tehnyt osasta myös ystäviä. Aamut on vaikeita varsinkin silloin, kun ei ole aamupalaa, pakko sanoa että sitä on oltava jos haluaa hyvän päivän. Toisaalta hän on mahtava, lämmin, huolehtiva ja rakastava. MOI MOI PUS!" -Malcolm

"Maama-Mari. Mari, olet aina ollut porukan hulluin ja itse pidän siitä hullusta "Damienista" ja myös siitä, että olet mun mama. Tuntuu siltä että Uganda on saanut palan sydämestäsi. Käyt ulkona paljon ja olet tavannut uusia ihmisiä. Yksi juttu vielä - SALSA! Sun pitää ruveta ottamaan se tosissaan! Olet rakas! 

Noora… oot muuttunut paljon. Ajattelen eri tavalla nyt kun ensimmäisellä kerralla kun tavattiin. Luulen että muutkin on huomanneet kuin paljon avoimempi ja luottavaisempi susta on tullut. Luulin aina että olet vahva, suora ja asiallinen nainen, mutta nyt luulen tuntevani sen oikean Nooran. Todella pidän siitä että olet avoimempi minun ja muiden seurassa. Olet rakas mussu." -Josh 

"Marilla menee tosi hyvin, ainakin musta. Se puhuu, tanssii, nauraa, syö, käy vessassa, nukkuu, tekee töitä, väsää koruja, virkkaa, juo teetä ja välilä ajattelee. Yhdessä ollaan koettu enemmän kuin osasi ikinä odottaa. On ollut vaikeita, ihania, mahtavia, tylsiä, hauskoja, huvittavia, hämmentäviä, mutta erittäin elämänmakuisia hetkiä yhdessä, joista jokaisesta olen onnellinen. Mari tykkää pestä pyykkiä. Ja se narskuttaa hampaita öisin. Se tulee kotiin moskeijan huutojen aikaan, kun minä nukun. Kolme kertaa se on jättänyt mut oven ulkopuolelle viedessään avaimen reissuillensa. Mutta sitten se on tehnyt ruokaa ja lepytellyt. On se ihana." -Noora

"Toukasta perhoseksi kolmessa kuukaudessa! Tämä perhonen liihottelee kampalan kauduilla kuin omassa kotikaupungissaan. 

On kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa ja näyttää nauttivan vahvan ja naisellisen naisen roolissa. On joutunut myös kohtaamaan omia heikkouksiaan jotka on hienosti kääntänyt vahvuuksiksi. Saan päivittäin käydä mahtavia keskusteluja upean ja fiksun ihmisen kanssa. Varsinkin niitä joissa saa kuunnella Nooran kikatusta." - Mari

We asked our friends how we are doing. Here are the answers, the truth is somewhere between. :)

"Mari is always cool and ok. We joke around all the time when we are together. 

Noora is always so quiet and she speaks only with few words as if she is counting them." -Tony

"Papa-Mari. Hows Mari doing depends on her moods. First you need to check her face, and if she looks like she does in the mornings, you better leave her alone. Mari is doing great, she's dancing and makes people around her smile. "You shake like an african lady!" this is what she hears a lot. What else I can say about my finnish papa? Mari is like a wind… I'm glad that I met her, and have her around. 

Mama-Noora. -You want porridge today?, Noora is my finnish mama who takes care of me but if I do something stupid, I rather tell Mari about it… Noora says what she wants, and she has a  very strong personality. For this reason I love our conversations. When I arrived to the guest house, the walls were empty but now you can only imagine that she has created this colorful Noora world on our walls. I enjoy her company everywhere we go, at the gym, outside at our veranda or somewhere on the streets of uganda. Noora started to love this country, and she is doing good." -Lina

"MARI SHAKES - it means that she is happy! She makes pancakes - it means she cares! She hugs - it means she cares more. She will realize it soon that Uganda is another home to her. Noora eats porridge every morning - very finnish! And is often busy with counseling everybody. Beside that, she is studying Uganda full on, and is going to be an expert very soon! " -Siisi

"Mari is doing great, she is so outgoing! I you wan't to laugh and smile the whole day, put on music and watch her dance. Trust me on that! She is a strong lady, just take a look at her right hand WOOOP! She's funny, and looks good. How Noora is doing… I say good. She's met many people and made some friends. Mornings are difficult especially when there's no breakfast, trust me you have to have some unless you want to mess up her day. On the other hand she is cool, welcoming, caring and loving. MOI MOI PUS" - Malcolm

"Maama-Mari. Mari, you have always been the craziest, and I like that crazy "Damien" and due to the fact that you're my mama here. I think Uganda has a place in your heart now. You go out a lot but lately and you've met new people. And one more thing - SALSA! You should get serious with it! I <3 you.

Noora… You've changed a lot. I had this impression that you are tough, strict and no nonsense lady. But now I think I know the real Noora. I seriously like the fact that you are opening up around me and others. I love you muss." -Josh

"Mari is doing really ok, as far as you ask me. She speaks, dances, laughs, eats, goes to toilet, sleeps, works, makes jewelry, knits, drinks tea and sometimes she thinks. Together we have experienced more than I could have ever thought. We've had difficulty, lovely, great, boring, funny, hilarious, confusing, but mostly life loving moments together, and all of them makes me happy. Mari loves to do laundry. She grinds her teeth at night. She comes home when the mosque starts to shout prayers, time I'm sleeping. Three times she left me outside our room, taking the key with her when going out. But after cooked for me and appeased. She is lovely." - Noora

"From caterpillar to beautiful butterfly in three months. This butterfly flits around on the streets of kampala like in her hometown. She is a fish in a sea in any situations, and seems to enjoy the role being a strong, and feminine woman. She had to confront her own weaknesses which she has turned to strengthness . I can have great conversations daily with this amazing and smart person. Especially the ones where I can listen to her giggle." - Mari

Mari and Noora

Josh

Lina

Siisi

Mari, Malcolm and Noora

One week in Uganda

Yksi viikko elämästämme täällä:

Opetettiin koulussa käytöstapoja. Näyteltiin erilaisia tilanteita. Oppilaat saivat tehtäväksi sanoa toisilleen huomenta aamuisin ja hyvät yöt iltaisin. Opetettiin joitakin muitakin asioita, kuten ihmisen kehonosia. Puhuttiin myös rakkaudesta. Maanantaina taloon saapui 14 brittiä yhdeksi yöksi, heräsimme heidän kiljuntaan keskellä yötä, tilanteen aiheuttaja oli pieni koppakuoriainen. Me ei kiljuttu, vaikka samalla viikolla talolta löytyi rotta, jota koitimme kaikin tavoin jahdata ja saada taivaan porteille. Sitten näkyi hiiri. Ja yöllä meitä söi kirput. Vaadittiin toimistoa toimimaan. Oli myrkytyksen aika. Poistuttiin talolta evakkoon vuorokaudeksi myrkyn takia. Takaisin tultuamme pestiin neljä tuntia pyykkiä. Kulttuurielämyksenä käytiin katsomassa keskiviikkona livemusiikkia. Matkalla kyseiseen tapahtumaan ystävämme autoon tömähti matatu. Pieni pintanaarmu, mutta tilanteen selvittelyyn meni kaksi tuntia. Kun vihdoin poliisiasemalla alkoi tilanne selvitä, käytettiin ihonväriämme pienenä draaman nostattajana: "nyt nämä ulkomaalaiset kertoo, ettei tänne kannata tulla ja täällä on turvatonta ja ne on ihan peloissaan", koska me ei tiedetty mitä meistä sanottiin, meidän hymyily ja "ollaan ihan kunnossa, ei mitään hätää" eivät olleet oikeat repliikit. Viikon aikana Noora näki apinoita, Hitlerin, söi heinäsirkkoja ja näki futismaaottelun Senegal-Uganda. Mari sen sijaan tanssi jalat puhki, kävi Street Art-festareilla joilla törmäsi Ramboon ja joutui kameroiden saartamaksi. Ystävä joka on tehnyt Marille laulun esitettiin perjantaina Ugandan suurimmalla radiokanalla. Veljelle myös nostettiin maljaa joka astui avioliiton auvoiseen satamaan lauantaina. Onnea Juha ja Nanda! Meistä aika tavallinen viikko, eiks je?!

We were teaching social skills at school, acting out different situations. Homework was to say good night and good morning to fellow students. We also taught other things like human body parts. And talked about love. On monday we got new people at the house, 14 british teenagers. One of the girls found a small bug inside her mosquito net, started screaming in the middle of the night and woke the whole house up. We weren't screaming even when we found a rat in the house, which we tried to chase to death. Then we spotted a mouse, and at night we were feeding flees with our own blood. We demanded the office to act. It was time to use poison. We had to stay away for 24 hours. When we got back we were doing laundry for four hours. As for cultural events we wen't to see live band on wednesday. On our way to the venue, matatu scratched our friends car. It took two hours to solve the situation, and at the police station when things started to calm down, guys used our skin color as to build more drama: "After this these foreigners will tell that you shouldn't come here, its unsafe, and they're really scared". Because we were unaware what the guys were saying about us, seeing our smily faces, and "we're fine, it's all good" weren't right lines to say. In this week Noora saw monkeys, Hitler, ate crickets, fell down on the kitchen floor, and saw football match Senegal-Uganda. Mari on the other hand danced her ass off, went to the Street Art festival where she ran into Rambo, and was caught on camera. Friend who made a song for her was aired on friday on the biggest radio station in Uganda. We also raised a toast or two to Mari's brother who got married on saturday. Congrats to Juha and Nanda! Pretty ordinary week, right?!