How is Noora and Mari doing?

Kysyimme ystäviltämme miten meillä menee. Tässä vastaukset. Totuus on jossain rivien välissä. :)

"Mari on aina cool ja ok. Kun me ollaan yhdessä, me vitsaillaan aina. Noora on aina hiljainen ja puhuu vähäisin sanoin ikäänkuin hän laskisi niitä." - Tony

"Papa-Mari. 

Miten Marilla menee riippuu aina tuulesta, jolla hän on. Ensin täytyy lukea kasvojen ilmeet, jos ne on samat kuin aamuisin on parasta jättää se rauhaan. Marilla menee hyvin, se tanssii ja saa muutkin ympärillä hymyilemään. "Sä pyörität itseäsi kuin afrikkalaiset!" Mitä paikalliset usein sanoo. Mitähän muuta voisin kertoa mun suomalaisesta isästä? Mari on kuin tuuli…  On ollut hienoa tutustua Mariin.

Mama-Noora. - Haluuksä puuroa tänään?, Noora on mun suomalainen äiti, joka pitää huolta, mutta jos satun tekemään jotain hölmöä, kerron siitä ennemmin Marille… Noora sanoo usein mitä haluaa ja näkee että hän on vahva persoonallisuus. Tästä syystä rakastan käydä keskusteluja hänen kanssaan. Siiloin kun saavuin taloon, seinät olivat tyhjät. Voit vain kuvitella, että tässä ajassa Noora on muuttanut talon omaksi värikkääksi maailmakseen. Nautin Nooran seurasta missä vaan, salilla, ulkona terassilla tai jossain Ugandan kaduilla. Noora on alkanut rakastamaan tätä maata ja sillä menee hyvin." - Lina

"MARI VÄREILEE - se tarkoittaa että hän on onnellinen! Tekee pannukakkuja - tarkoittaa että hän välittää! Halaa - tarkoittaa että hän välittää enemmän. Hän tulee pian huomaamaan, että Uganda onkin toinen koti. Noora syö puuroa joka aamu - jotenkin kovin suomalaista! Ja on usein kovin kiireinen auttaessa muiden ongelmissa. Tästä huolimatta, hän opettelee elämään Ugandaa ihan täysillä ja on ihan kohta aika PRO!" -Siisi

"Mari voi todella hyvin ja on ulospäin suuntautuva. Jos haluat nauraa ja hymyillä, pistä musiikki soimaan ja katso kun Mari tanssii. Usko mua! Hän on vahva nainen, katso vaikka hänen oikeaa kättä, WOW!  Hauska ja näyttää hyvältä. 

Miten Noora voi… pakko sanoa että hyvin. Hän on tavannut paljon ihmisiä ja tehnyt osasta myös ystäviä. Aamut on vaikeita varsinkin silloin, kun ei ole aamupalaa, pakko sanoa että sitä on oltava jos haluaa hyvän päivän. Toisaalta hän on mahtava, lämmin, huolehtiva ja rakastava. MOI MOI PUS!" -Malcolm

"Maama-Mari. Mari, olet aina ollut porukan hulluin ja itse pidän siitä hullusta "Damienista" ja myös siitä, että olet mun mama. Tuntuu siltä että Uganda on saanut palan sydämestäsi. Käyt ulkona paljon ja olet tavannut uusia ihmisiä. Yksi juttu vielä - SALSA! Sun pitää ruveta ottamaan se tosissaan! Olet rakas! 

Noora… oot muuttunut paljon. Ajattelen eri tavalla nyt kun ensimmäisellä kerralla kun tavattiin. Luulen että muutkin on huomanneet kuin paljon avoimempi ja luottavaisempi susta on tullut. Luulin aina että olet vahva, suora ja asiallinen nainen, mutta nyt luulen tuntevani sen oikean Nooran. Todella pidän siitä että olet avoimempi minun ja muiden seurassa. Olet rakas mussu." -Josh 

"Marilla menee tosi hyvin, ainakin musta. Se puhuu, tanssii, nauraa, syö, käy vessassa, nukkuu, tekee töitä, väsää koruja, virkkaa, juo teetä ja välilä ajattelee. Yhdessä ollaan koettu enemmän kuin osasi ikinä odottaa. On ollut vaikeita, ihania, mahtavia, tylsiä, hauskoja, huvittavia, hämmentäviä, mutta erittäin elämänmakuisia hetkiä yhdessä, joista jokaisesta olen onnellinen. Mari tykkää pestä pyykkiä. Ja se narskuttaa hampaita öisin. Se tulee kotiin moskeijan huutojen aikaan, kun minä nukun. Kolme kertaa se on jättänyt mut oven ulkopuolelle viedessään avaimen reissuillensa. Mutta sitten se on tehnyt ruokaa ja lepytellyt. On se ihana." -Noora

"Toukasta perhoseksi kolmessa kuukaudessa! Tämä perhonen liihottelee kampalan kauduilla kuin omassa kotikaupungissaan. 

On kuin kala vedessä tilanteessa kuin tilanteessa ja näyttää nauttivan vahvan ja naisellisen naisen roolissa. On joutunut myös kohtaamaan omia heikkouksiaan jotka on hienosti kääntänyt vahvuuksiksi. Saan päivittäin käydä mahtavia keskusteluja upean ja fiksun ihmisen kanssa. Varsinkin niitä joissa saa kuunnella Nooran kikatusta." - Mari

We asked our friends how we are doing. Here are the answers, the truth is somewhere between. :)

"Mari is always cool and ok. We joke around all the time when we are together. 

Noora is always so quiet and she speaks only with few words as if she is counting them." -Tony

"Papa-Mari. Hows Mari doing depends on her moods. First you need to check her face, and if she looks like she does in the mornings, you better leave her alone. Mari is doing great, she's dancing and makes people around her smile. "You shake like an african lady!" this is what she hears a lot. What else I can say about my finnish papa? Mari is like a wind… I'm glad that I met her, and have her around. 

Mama-Noora. -You want porridge today?, Noora is my finnish mama who takes care of me but if I do something stupid, I rather tell Mari about it… Noora says what she wants, and she has a  very strong personality. For this reason I love our conversations. When I arrived to the guest house, the walls were empty but now you can only imagine that she has created this colorful Noora world on our walls. I enjoy her company everywhere we go, at the gym, outside at our veranda or somewhere on the streets of uganda. Noora started to love this country, and she is doing good." -Lina

"MARI SHAKES - it means that she is happy! She makes pancakes - it means she cares! She hugs - it means she cares more. She will realize it soon that Uganda is another home to her. Noora eats porridge every morning - very finnish! And is often busy with counseling everybody. Beside that, she is studying Uganda full on, and is going to be an expert very soon! " -Siisi

"Mari is doing great, she is so outgoing! I you wan't to laugh and smile the whole day, put on music and watch her dance. Trust me on that! She is a strong lady, just take a look at her right hand WOOOP! She's funny, and looks good. How Noora is doing… I say good. She's met many people and made some friends. Mornings are difficult especially when there's no breakfast, trust me you have to have some unless you want to mess up her day. On the other hand she is cool, welcoming, caring and loving. MOI MOI PUS" - Malcolm

"Maama-Mari. Mari, you have always been the craziest, and I like that crazy "Damien" and due to the fact that you're my mama here. I think Uganda has a place in your heart now. You go out a lot but lately and you've met new people. And one more thing - SALSA! You should get serious with it! I <3 you.

Noora… You've changed a lot. I had this impression that you are tough, strict and no nonsense lady. But now I think I know the real Noora. I seriously like the fact that you are opening up around me and others. I love you muss." -Josh

"Mari is doing really ok, as far as you ask me. She speaks, dances, laughs, eats, goes to toilet, sleeps, works, makes jewelry, knits, drinks tea and sometimes she thinks. Together we have experienced more than I could have ever thought. We've had difficulty, lovely, great, boring, funny, hilarious, confusing, but mostly life loving moments together, and all of them makes me happy. Mari loves to do laundry. She grinds her teeth at night. She comes home when the mosque starts to shout prayers, time I'm sleeping. Three times she left me outside our room, taking the key with her when going out. But after cooked for me and appeased. She is lovely." - Noora

"From caterpillar to beautiful butterfly in three months. This butterfly flits around on the streets of kampala like in her hometown. She is a fish in a sea in any situations, and seems to enjoy the role being a strong, and feminine woman. She had to confront her own weaknesses which she has turned to strengthness . I can have great conversations daily with this amazing and smart person. Especially the ones where I can listen to her giggle." - Mari

Mari and Noora

Josh

Lina

Siisi

Mari, Malcolm and Noora

One week in Uganda

Yksi viikko elämästämme täällä:

Opetettiin koulussa käytöstapoja. Näyteltiin erilaisia tilanteita. Oppilaat saivat tehtäväksi sanoa toisilleen huomenta aamuisin ja hyvät yöt iltaisin. Opetettiin joitakin muitakin asioita, kuten ihmisen kehonosia. Puhuttiin myös rakkaudesta. Maanantaina taloon saapui 14 brittiä yhdeksi yöksi, heräsimme heidän kiljuntaan keskellä yötä, tilanteen aiheuttaja oli pieni koppakuoriainen. Me ei kiljuttu, vaikka samalla viikolla talolta löytyi rotta, jota koitimme kaikin tavoin jahdata ja saada taivaan porteille. Sitten näkyi hiiri. Ja yöllä meitä söi kirput. Vaadittiin toimistoa toimimaan. Oli myrkytyksen aika. Poistuttiin talolta evakkoon vuorokaudeksi myrkyn takia. Takaisin tultuamme pestiin neljä tuntia pyykkiä. Kulttuurielämyksenä käytiin katsomassa keskiviikkona livemusiikkia. Matkalla kyseiseen tapahtumaan ystävämme autoon tömähti matatu. Pieni pintanaarmu, mutta tilanteen selvittelyyn meni kaksi tuntia. Kun vihdoin poliisiasemalla alkoi tilanne selvitä, käytettiin ihonväriämme pienenä draaman nostattajana: "nyt nämä ulkomaalaiset kertoo, ettei tänne kannata tulla ja täällä on turvatonta ja ne on ihan peloissaan", koska me ei tiedetty mitä meistä sanottiin, meidän hymyily ja "ollaan ihan kunnossa, ei mitään hätää" eivät olleet oikeat repliikit. Viikon aikana Noora näki apinoita, Hitlerin, söi heinäsirkkoja ja näki futismaaottelun Senegal-Uganda. Mari sen sijaan tanssi jalat puhki, kävi Street Art-festareilla joilla törmäsi Ramboon ja joutui kameroiden saartamaksi. Ystävä joka on tehnyt Marille laulun esitettiin perjantaina Ugandan suurimmalla radiokanalla. Veljelle myös nostettiin maljaa joka astui avioliiton auvoiseen satamaan lauantaina. Onnea Juha ja Nanda! Meistä aika tavallinen viikko, eiks je?!

We were teaching social skills at school, acting out different situations. Homework was to say good night and good morning to fellow students. We also taught other things like human body parts. And talked about love. On monday we got new people at the house, 14 british teenagers. One of the girls found a small bug inside her mosquito net, started screaming in the middle of the night and woke the whole house up. We weren't screaming even when we found a rat in the house, which we tried to chase to death. Then we spotted a mouse, and at night we were feeding flees with our own blood. We demanded the office to act. It was time to use poison. We had to stay away for 24 hours. When we got back we were doing laundry for four hours. As for cultural events we wen't to see live band on wednesday. On our way to the venue, matatu scratched our friends car. It took two hours to solve the situation, and at the police station when things started to calm down, guys used our skin color as to build more drama: "After this these foreigners will tell that you shouldn't come here, its unsafe, and they're really scared". Because we were unaware what the guys were saying about us, seeing our smily faces, and "we're fine, it's all good" weren't right lines to say. In this week Noora saw monkeys, Hitler, ate crickets, fell down on the kitchen floor, and saw football match Senegal-Uganda. Mari on the other hand danced her ass off, went to the Street Art festival where she ran into Rambo, and was caught on camera. Friend who made a song for her was aired on friday on the biggest radio station in Uganda. We also raised a toast or two to Mari's brother who got married on saturday. Congrats to Juha and Nanda! Pretty ordinary week, right?!

Alive in Uganda

Meistä ei ole kuulunut hetkeen, koska on on ollut paljon … no paljon hetkiä. Käytiin Zanzibarilla pari viikkoa lekottelemassa (josta on tarkoitus kertoa enemmän jossakin vaiheessa). Palattuamme Nansanaan, oli edessä hyvien ystävien kotiinlähtöjä ja itkuisia heippoja, koulun aloittamista, magneettiasioiden hoitamista ja niitä perus arkeen asettumis asioita. Eniten aikaa ja energiaa sekä ajatustyötä on vienyt melkoisen monimutkainen tilanne talossamme. Useampi vapaaehtonen on menettänyt tukuittain rahaa talossa ollessaan ja erikoisia asioita alkoi nousta pintaan. Yhteisökokousta toisen perään. Tunteita ja mielipiteitä. Selvittelyjä ja järkeistämistä. Syyllinen löytyi piinaavien keskustelujen jälkeen. Sitten alkoi pohdinta mitä varkaille tehdään Ugandassa ja mitä vapaaehtoiset tekee tilanteelle. Sana turvallisuus on ollut kaikkien mielessä paljon ja toimiston väeltä tuli vahva lupaus, että turvallisuus aste kodissamme kasvaa. 

Tänään me syödään popcornia ja katsellaan elokuvia ja nollataan pää monimutkaisista keloista. 

Meillä on kaikki hyvin. Ollaan edelleen hymyilty joka päivä. Toivottavasti kaikille teille myös hymyjä riittää ja päivät ovat antaneet parastaan. Voikaa hyvin! Mari ja Noora <3

You haven't heard from us for a while because there's been a lot… well a lot of moments. We wen't to Zanzibar for couple of weeks to chill (we're about to write about it at some point). When we arrived to Nansana we had to say weepy goodbyes to good friends, starting school, taking care of the magnets and just getting back into your daily routines. Most of our time, energy and thoughts has been in this complicated situation at our house. More than one volunteer has lost a lot of money, while staying in the house. All of the sudden peculiar things started to appear. Community meetings after another… Emotions and opinions. Problem solving and rationalizing. After tormenting discussions we found out who was the perpetrator. Then we started pondering about what will happen to the thieves in Uganda, and what we would as volunteers do about it. The word security has been on our minds lately a lot, and the office staff firmly promised us that the level of security is going to increase.

So today we decided to eat popcorn, watch films and let our minds rest for a bit.

Everything is fine. We're still smiling every day. Hope you all have many reasons to be happy, all the best for you guys. Mari & Noora <3

ROCKY ROAD part 2

Saatatte muistaa, että olemme maininneet jotakin liikenteestä. Mikäli haluaa päästä paikasta a paikkaan b, on kerättävä rohkeus ja mentävä liikenteen sekaan joko matatulla (paketti toyota, joka on ikään kuin bussi) tai bodabodalla (moottoripyörä). Ja mehän toki haluamme paikoista paikkoihin. Lakiin on kirjattu kypäräpakko, mutta kun edes poliisi ei välitä asiasta, niitä harvemmin näkee käytettävän. Liikenteessä ei ole juuri koskaan turvallinen olo ja pienoinen huokaisu pääsee aina päästessä perille. 

Viime viikon keskiviikkona menimme kaupungille nauramaan komedialle. Paluumatkassa ei ollut huumoria lainkaan. 

Meidän luottobodakuski Elias saapui viemään meidät kotiin Kampalasta. Ihanan herttainen Elias muistaa ajaa rauhallisesti eikä pyydä ylihintaa. Kun oltiin jo kotikylässä Nansanassa, kuski kiersi hidastetöyssyn, mikä oli virhe. Oikaisemisen jälkeen tiessä oli kohta ilman asfalttia ja takapyörä suistui hiekalla, niin että Noora lensi pyörän selästä asfalttiin. Mari ei lentänyt, mutta tilanne oli aivan yhtä kammottava hänelle, nähdessä ystävän makaamassa maassa ja vastaan tulevalla kaistalla rekan ajavan kohti. Mari raahasi Nooran kadun reunaan, joka totesi "Mari, ei tunnu nyt kovin hyvälle, soita Farukille!" (meidän paikallinen ystävä). Farukin kanssa lähdettiin sairaalaan tsekattavaksi. Oli siis pakko nousta heti uuden bodan kyytiin. Matkalla sairaalaan otti tilanne sen verran mehut, että Noora pyörtyi bodan selässä. Mari ja Faruk joutui kantohommiin. Kun Noora sitten pyörtymisestä tokeni, oli pää sen verran sekaisin, että hänen mielessä oli lähinnä, muistiko Mari ottaa maasta mustan huivin. Lääkäri Rocky piti oikein hyvää huolta. Hoitaja puhdisti kaikki haavat, joita oli joka raajassa. Naama oli turvonnut ja mustelmilla. Kipulääkkeitä, antibiootteja ja kotiin. 

Viikko tässä on mennyt mustalla silmällä, leuka auki. Ollaan saatu paljon huolenpitoa, mikä on tietty tuntunut hyvälle. Tämmöset jutut säikäyttää ja pistää hetkeksi miettimään miten nopeasti elämässä voi tapahtua kaikenmoista, pientä ja suurta. Ollaan kuitenkin onnekkaita, koska mitään pahempaa ei käynyt. Bodia me joudutaan käyttämään jatkossakin, eikä me voida alkaa niitä pelkäämään. Mutta voitte uskoa millanen puhuttelu me pidetään kuskeille aina ennen matkaan starttaamista. Ollaan käytetty melkoisesti dramatiikkaa uhitellessa kuskeja ajamaan erittäin varovasti. Tykätään kuitenkin elämästä ja halutaan pysyä elossa niin paljon, että mikään puhuttelu ei liene kuitenkaan liikaa. 

P.S. Ensi viikolla mennään töihin Mukonoon avustamaan nuorten työharjottelussa. Kun palataan sieltä lähdetään loikoo Zanzibarille. Elikkäs meistä ei kuulu hetkeen. 

You might remember that we've mentioned about the crazy traffic here. If you want to go from place a to b, you have to be brave and get into matatu (toyota van, kind of a bus) or on boda boda (motorcycle). And we, of course, want to go from place to place. There is a law that all the drivers and passengers should use a helmet, but since not even a police are wearing them you wont be able to see them too often. This traffic doesn't really make you feel super safe, so after every ride when nothing has happened, you feel relieved to be safe!

Last Wednesday we went to see a comedy night to the city, but our return trip had no humor at all. 

Our own Boda driver Elias gave us a lift back home from Kampala. Lovely Elias always remembers to drive slow and he doesn't charge extra. When we were in our hometown Nansana, he passed the speed bump, what was a mistake. There's a small gap between the speed bump and a ditch where asphalt ends. The back wheel ended on this small ledge and Elias lost the control of the boda. Noora flew down but Mari didn't. The situation was awful for her too seeing her friend laying on the ground and truck coming towards us. Mari pulled Noora on the side of the road while Noora was saying "Mari, I don't feel good, call Faruk!" (our friend). With Faruk we went to the hospital for a check up. So we had to jump on a boda right away after accident. Situation was bit too much and Noora fainted on a boda but luckily just outside the hospital. Mari and Faruk carried Noora to the entrance. Finally when Noora came back to her senses, she was asking after her black scarf that fell to the ground. Doctor Rocky took good care of us. Nurse cleaned all the scars that were all over Noora's body. Face was swallowed and bruised. Painkillers, antibiotics and home. 

It has been a week now with a black eye and scarred chin. Everyone has been taking care of us, which feels good. These things startles,  and you start to think how quickly your life can change. We were lucky, nothing too serious happened. And we are forced to use bodas so we can't be afraid of them. But you can only imagine what kind of speech we keep to the drivers before hopping on the bike. We might have used bit too much drama when talking to drivers… But we love life and wan't to stay alive, so we don't think these speeches are too much at all. 

P.S. Next week we are going to Mukono to assist our students for their practical training. After that it's Zanzibar, turquoise ocean, beaches and total chillin mode. So you won't be hearing from us for a while. 

Apuasi tarvitaan - Help needed!

TAUSTAA

Nove Blue Sky on erityistarpeisille nuorille suunnattu koulu/ asuntola. Perusoppiaineiden lisäksi koululla opetellaan lukuisia arjen taitoja kuten keittiötoimintoja, itsestä huolehtimista ja kodinhoitoa. Huolenaihe vanhemmilla ja koulun opettajalla Godwinilla on ollut minne nuoret menee koulun jälkeen, mistä lähti idea perustaa toinen Blue Sky. Uusi Blue Sky on tuettu asumismuoto koulunsa käyneille erityisnuorille, jonne he voivat opintojen jälkeen muuttaa asumaan itsenäisemmin. Uuden paikan on tarkoitus myös työllistää nuoria, jotta he tienaavat myös omaa rahaa. 

Tällä hetkellä taloa on rakennettu avustuksien turvin jo katonrajaan asti, seuraavaksi rahaa tarvitaan ikkunoihin ja raappaukseen. Me halusimme auttaa uuden rakennuksen rahoituksen saamista, joten ryhdyimme tuumasta toimeen nuorten kanssa. 

JÄÄKAAPPIMAGNEETIT

Halusimme tehdä nuorten kanssa jotakin, missä he voivat oppia, iloita, tehdä yhdessä ja nauttia luomisen ilosta. Kierrätys on meille myös tärkeää, joten halusimme käyttää kierrätysmateriaaleja. Ideariihien jälkeen päädyimme tekemään nuorten kanssa käytetyistä pullonkorkeista jääkaappimagneetteja (magneetit tulevat vanhoista jääkapeista). 

Aivan aluksi opetimme nuorille värioppia, ryhmätyöskentelyä ja ennen kaikkea luomisen ja kokeilun iloa. Kun oppilaat olivat hioneet ja vasaroineet korkit suoriksi, alkoi maalaaminen. Oppilailla oli käytössä viisi väriä. Perusvärit sininen, keltainen ja punainen, lisäksi musta ja valkoinen. Perusvärejä sekoittamalla oppilaat saivat aikaiseksi upeita värejä ja väriyhdistelmiä. Jokainen magneetti on yksilöllinen tuotos joka on käynyt monen oppilaan käsissä. Magneetit matkaavat maailmalle käsintaitelluissa kuorissa jotka on kasattu vanhoista sanomalehdistä ja sinetöity koulun leimalla. Meille oli tärkeintä että jokainen oppilas pääsi osallistumaan tähän projektiin oman taitotasonsa mukaisesti ja koki onnistumisen kokemuksia. Ja pakko sanoa että magneetit on UPEITA!

KUINKA VOIT SAADA OMASI

Magneetteja voi saada kahdella tapaa: 

1) Kerää muutama henkilö ja päätätte yhdessä määrän kuinka monta magneettia haluatte, sekä summan jonka samalla lahjoitatte koululle. Pistämme valitsemallenne henkilölle koko satsin ja kyseinen yhteyshenkilö laittaa yhdessä lahjoittamanne summan Marin tai Nooran tilille (me annamme sen sitten täällä käteisenä koululle).

2) Tilaat haluamasi määrän magneetteja ja keräät magneeteilla lahjoitukset koululle, minkä jälkeen raha meidän tilille. 

Koska lähettäminen maksaa jonkin verran, toivomme isompia tilauksia (5 tai enemmän). Pieninkin penni täällä on erittäin arvokas ja sillä saadaan paljon aikaa, joten älkää stressatko rahasummalla -jokainen kykynsä mukaan. 

Meihin saa yhteyden täällä, sähköpostissa, facebookissa tai puhelimitse. Ota rohkeasti yhteyttä jos haluat tilata tai muutoin vain tietää projektista enemmän. 

BACKGROUND

Nove Blue Sky is boarding school for special need young. At school students learn basic subjects but also activities of daily living like cooking, personal hygiene and cleaning the house. Both the parents and the teacher Godwin at school has been worrying about the kids future after school. Then came the idea of new Blue Sky. The new Blue Sky is place for students after their studies. They can live there more independent and also do some work to get some money. At the moment the house has been build till the roof by donations. Now the need for money is for windows and plaster. We wanted to take part in with the new building and this is the reason we started our magnet project. 

FRIDGE MAGNETS

We wanted to do something with the students where they can learn how to work together, and enjoy creating from scratch. Recycling is important to us too so we wanted to use recycled materials. After brain storming we decided to create fridge magnets from used bottle caps (magnet itself comes from old fridges). 

At first we taught basic color theory, team work, and most importantly the joy of creating. After sanding, and hammering caps straight the students began to paint. They had five colors. Primary colors, blue, yellow and red with addition of black and white. Mixing the primary colors student got amazing colors and color combinations. Every magnet is unique product, more than one student put his/hers print on it. Magnet's will travel in hand folded envelopes, which were made using old news papers, and sealed with the school stamp. We thought it was important that every student could participate in this by using their own skill level, and felt the joy of succeed. And have to say they look AMAZING!

HOW TO GET YOUR

There is two ways to get them.

1) Collect few people and decide together how many you want, and the amount you're going to donate to the school. We will send a package to this person you chose, and this contact person will put the whole donation into Mari's or Noora's bank account (we will withdraw the money and give it straight to the school).

2) You order as many as you want, collect the donation and put the money into our accounts.

Sending the package costs a bit, so we're hoping bigger orders (5 or more). Remember that even smallest amount is worth a lot here, so don't stress with the amount -everybody with their own ability.

You can contact us here, email, facebook or call us. And please don't hesitate to contact us if you have more questions about the project itself or you want to put your order in.

Contact info

UPA c/o

Noora Lehikoinen / Mari Näveri

P.O. Box 25973

Kampala, Uganda

Mari: +256793234021

Noora: +256773485086

Don't keep us waiting!

Water

Polkupyörä saapuu talutettuna pihaan. Pyörää työntää heiveröisen näköinen muttei -oloinen vanha mies, jonka kasvot valaisee puoli Ugandaa hymyllään. Pyörällä tuo herttainen vanha mies tuo meille keltaisissa (ne on aina keltaisia) kanistereissa vettä kaivolta, jonne on jokunen metri kuljettavana. Vedet vesimies kaataa meidän kahteen tynnyriin. Jotenkin se on aina iloinen hetki, kun tynnyrit täyttyy vedellä. Se puolestaan ei ole iloinen hetki kun vettä on tynnyrin pohjalla niin vähän, että sitä joutuu kaivamaan vateihin lyhyillä käsillä, peläten tippuvansa vesikannun perässä tynnyrin pohjalle.

Meillä on kaksi hanaa talossa, toinen keittiössä ja suihku. Kummastakaan ei ole tullut vettä moneen viikkoon. Ainiin, yhtenä päivänä tuli noin kaksi tuntia, yhdet tiskit kerkisi tiskaamaan hanasta tulleen veden kanssa ja yhden suihkun ottamaan, paitsi että paine ei riittänyt tiputtamaan vettä kovinkaan hyvin. 

"Sataakohan tänään? Kunpa sataisi!", oli aika monta viikkoa perusaamukeskustelu. Nyt on ollut päiviä, tai ennemminkin öitä, jolloin vettä on ropissut peltikattoon kivasti. Sade, etenkin yöllä, on sellasta mahtavuutta, ettei muusta väliä. Kun on satanut, isoakin isompi ulkosäiliö täyttyy vedellä ja on lupa lotrata vähän enemmän. Kävi täällä niinkin, että kun satoi, se ystävällinen vanha mies ei enää tuonut kaivovettä ja meitä pyydettiin myös kokkaamaan puurot ja vellit, kahvit ja teet sadevedellä. Hetki siinä mietittiin, että mitähän tän homman kanssa käy. Vesi sataa katolle ja valuu rännin kautta ulkona olevaan säiliöön, vesi saattaa sisältää hiekkaa, pieniä matoja ja jopa hiiren kakkaa. Toistaiseksi olemme selvinneet vaivoitta. Peltipannuissa porisee usein kiehuvaa vettä. Sitä keitellään kahviin, ruokaan ja pyykkeihin. Jos jaksaa nähdä keittovaivan, keittää lämmintä vettä myös peseytymiseen ja suo itselleen luksuspesuhetken. 

Juomavesi saapuu meille pahvilaatikollisin lastein pullovetenä (Ilmaista vesi ei ole, yksi iso pullo maksaa 1300 UGX joka on noin 50 senttiä). Tämä on kuitenkin paras vaihtoehto meille. Paikalliset ei juurikaan osta juomavesiään ja jos ostavat se on keitettyä vettä pienessä muovipussissa. Muutenkin paikalliset käyttävät paljon vähemmän vettä kuin me, veden hakemiseenkin menee aika paljon energiaa. Vettä on juotava päiväntasaajan lakeuksilla melkosia määriä, jotta pysyy tolkuissaan ja kykenee kirjoittamaan vedestä blogiin. Ja juuurikin näin, tuli jano. Tällä otsikolla on hankala kirjoittaa tekstiä ilman että tekee mieli juoda vettä. Sähköt on toimineet jo pari viikkoa putkeen lähes tauotta, eli jääkaappi toimii!. Nyt kylmää vettä. 

Bicycle arrives from near by well. An old man is pushing the bike. Although his physique seems weak he's actually very strong, and when he smiles he can light up half of Uganda. With his bicycle this sweet old man brings us water in his 4 yellow canisters (the canisters are always yellow). He pours the water into our two tanks. For some reason it's always a happy moment to see the tanks getting full but when the water level is getting low you start to worry. The tanks are quite big, and when you try to reach the bottom of the tank  with your pitcher you might fall into the hole with it.

We have two tabs at the house, one in the kitchen and a shower. Both of them haven't worked in several weeks now… Well actually we had running water one day for couple of hours. We did the dishes and took a shower but without proper pressure. 

"You think it's going to rain today?" "I wish it would!" This has been our morning conversation for weeks. But now theres been days, well mostly nights when it's raining. The rain especially at night, is something so great that theres no words to describe it. When it rains our big tank outside fills up, and we have a permission to splurge bit more! But now because it's raining, the kind old water delivery man stopped bringing us water from the well. So we were asked to use the rain water for all cooking, and making coffee or tea. We were wondering about it since the rain water is coming from the roof thru rain gutters into the tank outside so it contains sand, little worms, and even mouse poop. So far it's been good. Kettles are often boiling, we boil it for coffee, food and laundry. If you have energy you can even boil some to take a warm shower, and allow yourself little bit of luxury.

Drinking water arrives in a cardboard box that contains 12 big bottles (its not free, we have to pay 1300 UGX for one which is about 50 cents). This is the best option for us. Locals usually don't buy their drinking water but if they do it's boiled water in small plastic bags. They also use a lot less water for everything and for them getting it takes more effort. You have to drink a lot of water under equator sun, so that you'll remain conscious and can write about water. And so it happened, the thirst. With this title is hard to write anything without getting thirsty. We have had constant electricity for two weeks now, that means our fridge is working! Now cold water.