perjantai 7. syyskuuta 2012

Webale nnyo emikwano! (Thank you friend's!)


Olemme olleet tuhansien järvien maassa (tarkalleen 200000) pian kaksi viikkoa. Yritetty sopeutua taas erilaisiin luksuksiin kuten juokseva vesi, pesukone ja sisävessa. Olo on ollut sekava. Välillä haikeana ikävöi Ugandaa ja sitten taas on onnellinen ollessaan jälleen Suomi-ystävien ja -perheen parissa. On aika laittaa piste "tarinoita Ugandasta" blogillemme. Tarina kuitenkin jatkuu elämässämme. On ollut ilo nähdä miten moni on halunnut kulkea matkassamme bloginkin kautta. Uganda teki meille ihmeitä. Saimme äärettömän paljon enemmän mitä osasimme ikinä odottaa. Näimme, kuulimme, maistoimme, haistoimme ja tunsimme niin paljon ettei sanat riitä kertomaan. Onnellisuuden määrä lisääntyi. Mikään ei ole enää kuten ennen. Iso kiitos ja halaus kaikille, jotka olivat osa kokemaamme. <3 

Pitäkää toisistanne huolta. Peace out! 
Noora ja Mari

It's been almost two weeks since we arrived back to the land of 200000 lakes. We been trying to settle down in for all kinds of luxury things like running water, washing machine and flushing toilet. Its been overwhelming. Sometimes you start to miss Uganda and then again you're so happy to be reconnected with  your  finnish friends and family. It's time to put an end to our blog "Notes from Uganda". The story keeps on living tho. It's been great to see so many people living our life thru our blog. Uganda made miracles. We got so much more than we expected. We saw, heard, tasted, smelled and felt so much that there's no word left to describe it. We feel happier now than ever before. Nothing is the way it used to be. Huge thanks and hugs to all of you who were part of our journey. <3

Take care of each other. Peace out!
Noora & Mari



3 kommenttia: