perjantai 7. syyskuuta 2012

Webale nnyo emikwano! (Thank you friend's!)


Olemme olleet tuhansien järvien maassa (tarkalleen 200000) pian kaksi viikkoa. Yritetty sopeutua taas erilaisiin luksuksiin kuten juokseva vesi, pesukone ja sisävessa. Olo on ollut sekava. Välillä haikeana ikävöi Ugandaa ja sitten taas on onnellinen ollessaan jälleen Suomi-ystävien ja -perheen parissa. On aika laittaa piste "tarinoita Ugandasta" blogillemme. Tarina kuitenkin jatkuu elämässämme. On ollut ilo nähdä miten moni on halunnut kulkea matkassamme bloginkin kautta. Uganda teki meille ihmeitä. Saimme äärettömän paljon enemmän mitä osasimme ikinä odottaa. Näimme, kuulimme, maistoimme, haistoimme ja tunsimme niin paljon ettei sanat riitä kertomaan. Onnellisuuden määrä lisääntyi. Mikään ei ole enää kuten ennen. Iso kiitos ja halaus kaikille, jotka olivat osa kokemaamme. <3 

Pitäkää toisistanne huolta. Peace out! 
Noora ja Mari

It's been almost two weeks since we arrived back to the land of 200000 lakes. We been trying to settle down in for all kinds of luxury things like running water, washing machine and flushing toilet. Its been overwhelming. Sometimes you start to miss Uganda and then again you're so happy to be reconnected with  your  finnish friends and family. It's time to put an end to our blog "Notes from Uganda". The story keeps on living tho. It's been great to see so many people living our life thru our blog. Uganda made miracles. We got so much more than we expected. We saw, heard, tasted, smelled and felt so much that there's no word left to describe it. We feel happier now than ever before. Nothing is the way it used to be. Huge thanks and hugs to all of you who were part of our journey. <3

Take care of each other. Peace out!
Noora & Mari



Kodak moments!

Punaviinilasin äärellä kävimme läpi n. 4000 kuvaa, joista valitsimme teille parhaat palat. Toivottavasti kuvat saavat teidät hyviin Uganda tunnelmiin.

Over a glass of red wine, we went thru about 4000 photos. These are the best ones we picked for you guys. We hope all the photos will give good vibe of Uganda.


















































maanantai 20. elokuuta 2012

Result of magnet project


Magneettiprojekti oli menestys ja tuotti tulosta yhteensä 1020€. Tämä on suuren suuri summa koululle. Rahoilla on saatu jo aikaiseksi rappaus, veranta, ikkunapuitteet, terassi sekä sähkö. Loput rahoista on säästössä ikkunoiden lasitusta varten. Pieni osa summasta meni yhdelle koulun tyttö oppilalle. Hän ei ole käynyt kotonaan viine joulukuun jälkeen perheen rahatilanteen vuoksi. Halusimme sponsoroida hänelle bussilipun (12€), jotta hän pääsi lomalla perheen luokse. 

Iso kiitos sekä koulun että meidän puolesta kaikille, jotka olette olleet mukana tässä projektissa!! 

Our magnet project was truly a success, we collected 1020€. This is a huge amount for the school. Money went into plastering the new school building, two verandah's, stone carvings under the windows and electricity. Rest of money is saved for buying glasses for the windows. Small amount went into one girl student who's not been able to visit her family since december because her family doesn't have money. We wanted to sponsor the bus ticket (12€) so she could visit them during the holidays.

HUGE thanks from the school and us to everyone who's been part of this project!!

New school, uusi koulurakennus

New school has a really nice garden. Uudella koululla on ihan puutarha. 


tiistai 14. elokuuta 2012

What is the colour of your skin? - Mikä on ihosi väri?


Olemme vähemmistö. Ehdottoman näkyvä valkoihoinen vähemmistö. Ja minne tahansa talolta liikummekin, kuulemme siitä. Ei tarvitse käydä kuin kulmapuodissa ostamassa maitoa ja olet saattanut kuulla sanan "muzungu" (valkoihoinen) kymmenestä suusta. Erityisesti lapset pysähtyvät katsomaan, vilkuttamaan ja huutelemaan muzungua, mutta myös aikuiset. Talon asukkaiden lisäksi saattaa mennä päiviä, ettei näe muita länsimaalaisia, jolloin viimeistään tajuaa olevansa Afrikassa. Suurin osa ihmisistä suhtautuu meihin suurella ystävällisyydellä ja tervehdykset ovat mukavia ja lämminhenkisiä. Ihmiset haluavat ottaa kontaktia ja ovat avoimesti kiinnostuneita meistä. Pelkän toteamuksen lisäksi, että olemme valkoihoisia, olemme kuulleet lukemattoman määrän asioita ihonvärimme takia. Meitä on rakastettu, kosittu, luultu amerikkalaisiksi, saksalaisiksi, japanilaisiksi ja todettu että juuri meitä on koko elämä odotettu. Moni täkäläinen myös luulee, että kaikki valkoihoiset ovat parempia ja onnellisempia kaikessa (kiitos media). Suunnilleen tältä tuntuu varmaan olla kuuluisa, kerää huomion minne tahansa meneekin. Yksi hämmentävistä hetkistä ensimmäisinä viikkoina oli koulun nuorten kanssa mennessä urheilukentälle. Kun saavuimme paikalle valehtelematta sata lasta juoksi meidän ympärille tutkailemaan meitä, kunnes heidän opettaja alkoi hätistelemään lapsia risulla meidän ympäriltä pois. Maria puolestaan pyydettiin paikalliseen musiikkivideoon ihonvärin vuoksi (ja kyllä, hän suostui ja söi banaaneja videolla … ).

Ihonvärimme tällä mantereella on tuonut myös ikäviä ilmiöitä. Ollessa valkoihoinen, monen paikallisen ensimmäinen mielleyhtymä on raha. Sitä halutaan, sitä pyydetään, sitä kerjätään. Yksi jos toinen on tullut kertomaan surkeasta elämästään meille ja tilanne on joka kerta yhtä epämiellyttävä jättäen kurjan olon. Hinnat myös herkästi tuplaantuu kohdallamme, minkä vuoksi on hyvä olla tietoinen oikeista hinnoista. Pari kertaa on vahingossa kiihtynyt siihen pisteeseen, että suusta pääsi kiivas lause "My name is not muzungu!", tai kuten Marin vakiolause: "Neda, Neda!! No muzungu prices!!" (Neda = EI). 

Me olemme iloinneet siitä, että ugandalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja lämpiä meitä kohtaan. Uskoaksemme tummaihoisena Suomessa ei ihan samanlaista ystävällisyyttä ja avointa kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan liian usein näe. Maailma on kummallinen paikka. 

Mutta lopulta kuten ystävämme totesi; "Joku on alunperin sanonut asiat ihan väärin: ei ole mustia, eikä valkoisia, kaikkien iho on ruskea". 

We're the minority. Absolutely the most distinguishable. Where ever we go, we hear about it. We go buy some milk from next door shop, and we hear the word "muzungu" (white person) ten times. Especially the kids stop and watch us, waving and shouting muzungu, muzungu but so do the grown ups. Beside other house guests there can be days not seeing any westerners, you realize it by then that you're in africa. Most of them relate to us with warm heart, and usually hello's are nice, some just simply funny. People want to take contact and are openly interested about us. For verification that we really are white, we have heard so many things because the color of our skin. We've been loved, proposed to marriage, thought americans, germans, japanese, and we noticed that we are the ones they been waiting for all their life. Many locals think that all the whites are better in many ways, and that they are happier (thanks to media). This must feel like a life of celebrities, where ever you go you get attention. One of the most disturbing moment was on our first week at the football field with our school. When we arrived there, about hundred kids ran around us to stare until their teachers came to shoo them off. Mari instead was asked for a music video because of her skin colour (and yes, she did it .. eating bananas on a video..). 

There is also a downside to our skin color, of course. Many locals think dollars when they see us. They want, ask and beg for it. We've heard many heart braking stories about life, and every time the situation gets uncomfortable leaving us feeling shitty. The prizes usually goes up with us so it's good to know the right prize in advance. Couple of times the situation got heated up, and we started to shout "My name is not muzungu!" or like Mari's favorite sentence: "Neda, neda!! No muzungu prizes!!" (neda means NO).

We are really happy that ugandans are extreme friendly and warm toward us. Being black in Finland might be slightly different, as we believe not too many people say happily hello or take friendly contact. Oh, world is weird place. 

But in the end, like our friend said: "There has been a mistake; there are no blacks, there are no whites - we are all brown."

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Munuainen ja sydän - Kidney and heart


Maanantaina Nooran saapuessa kotiin löysi hän Marin sängyssä super kuumeisena ja ilmeisen kipuilevana. Samantien soitto Tonylle ja lähdettiin viemään Mari sairaalaan.  Ystävämme Lina tuli mukaan. Suuri kiitos siis Tonylle ja LInalle avusta. Ajateltiin ensin, että kyseessä on malaria, mutta monen raskaan, pitkän tunnin jälkeen sairaalassa selvisi, että kyseessä on vaikea munuaistulehdus. Sairaala oli melkoinen tuskien taival. Marille jo pelkästään suurten kipujen takia, Nooralle hirveän säädön ja huolen vuoksi. Mari joutui odottamaan ja odottamaan, että jotakin tapahtuu ja Nooraa pompoteltiin tiskiltä tiskille maksamaan maksuja ja hakemaan lääkkeitä. Kun vihdoin kuuden tunnin jälkeen päästiin sairaalasta pois, 10 kilometrin matkaan meni ruuhkan takia 2 tuntia rankkasateen vuoksi. Mari sai lääkityksen, joka pistettiin kanyylin kauttaa kämmenestä suoneen. Tämä operaatio tapahtui viitenä päivänä putkeen, eikä suinkaan ollut kivuton. Huoli alkoi hälvetä muutaman päivän jälkeen, kun lääke alkoi vihdoin tehdä tehtäviään. Perjantaina huoli ja tunteet nousi pintaan Nooralle läheisen ihmisen ollessa Suomessa vaikeassa sydänleikkauksessa. Ei ole helppoa olla tuhansien kilometren päässä, kun haluaisi olla auttamassa itselle rakkaita ihmisiä Suomessa. Nyt kuitenkin kaikki potilaat voivat kutakuinkin hyvin ja voimme jälleen iloita siitä, että molemmat ovat hengissä. Mari sai suru-uutisen Suomesta, hänen mummon sielu siirtyi täältä ikuisuuteen. Jaksamista omaisille. 

Halaus kaikille, voikaa hyvin ja iloitkaa pienistä asioita. Niitä on kuitenkin elämässä paljon. 

On Monday when Noora came back home, she found Mari laying in bed with really high fever and obviously quite sick. A call to Tony and we were off to the hospital with our friend Lina. We thought it was malaria… The hospital was quite an ordeal. Mari was in serious pain, and Noora was worrying and running around paying bills. Mari had to wait and wait for something to happen, and finally after 6 exhausting hours we found out that it was a serious kidney infection. While we were waiting at the hospital it started raining cats and dogs, and when it rains that much you know the traffic is going to be another ordeal. It took us 2 hours to drive 10 km! Mari had to take antibiotics thru cannula straight to the vein for 5 days in row. And after few days she started to feel better. Big thanks goes to Tony and Lina for helping Mari. 
On friday we both were worrying again because Noora's family member had a heart surgery in Finland. It's not easy to be thousands of kilometers away from your loved ones when something is wrong or something happens. You wish you had a teleport like in Star trek. Now all the patients are doing quite good and we can be happy that both of them are alive. Mari got sad news from Finland two weeks ago when her grandmother passed away. Caring thoughts from UG for the whole family.

Huggies to all, be well and enjoy the smallest things in life. 


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Midsummer - Juhannus

Pari viikkoa sitten pidettiin suomen lippua koreasti ylhäällä ja juhlittiin juhannusta Jinjassa Niilin rannalla. Melkoisen suunnittelun ja säädön jälkeen saatiin 16 ystäväämme viettämään keskikesän juhlaa kanssamme. Viikonloppu oli ainutkertainen ja sanalla sanoen mahtava. Alkupuheiden ja -maljojen jälkeen ystävämme saivat tehtäväksi mm. kertoa kymmenen faktaa Suomesta, yrittää tunkea kynäää pulloon, olla nopeita joukkueviestissä sekä letkeitä limbossa. Parhaat naurut syntyi kun joukkueet käyttivät kaiken luovuutensa esittäessään sanoja 'sauna', 'juhannus' sekä 'juhlinta'. Illalla syötiin grilliruokia ison iltanuotion äärellä. Kuvien otto loppui noin kello kuusi, muutama juhannuskuva kuitenkin alla. 

Viimeisten parin viikon aikana ollaan oltu molemmat melkoisen kiireisiä tuttujen, kavereiden ja ystävien toimesta. VIikot kuluu käsittämättömällä vauhdilla ja Suomeen paluu käy jo jonkin verran mielessä pienen paniikin kera. Viimeisten viikkojen ajan aiomme nauttia jokaisesta hetkestä, mitä Uganda meille tarjoaa. Tässä kuulumisia ja tapahtumia viime viikoilta jonkin verran: Taloon on tullut uusia vapaaehtoisia, mikä on aiheuttanut jälleen huvittavia hetkiä. Olemme saaneet asukkaaksi mm. irlantilaisen kuusikymppisen nunnan, joka puhuu paljon. Koululla on petipunkkeja ja myrkytyksen vuoksi nyt on ollut muutama päivä vapaata. Mageneetteja on tehty edelleen suurella sykkeellä. Talolle saaapui koira, jonka Mari nimesi Muruksi. Koira on ottanut tehtäväkseen vahtia meitä ja seuraa lähes kaikkialle. Marin synttäreitä viettettiin salsan tahdissa. Noora on käynyt antamassa toimintaterapia vinkkejä uudelle lasten kuntoutuskeskukselle. Oltiin tupareissa, joka oli huima kulttuurien ja maiden kohtaaminen. Jo pelkästään ugandalaisten keskuudessa "Mikä on koti?"-kysymykseen tuli vastaus neljällä eri kielellä, minkä lisäksi euroopasta tuli viidellä kielellä. Voitte kuvitella miten montaa kieltä tässä maassa puhutaan. Hienoja hetkiä. 

Couple of weeks ago we held the finnish flag high above and celebrated midsummer in Jinja by the Nile. After serious planning and hustling we got 16 friends together to spend midsummer with us. The weekend was one of a kind and absolutely great! After welcoming speech and toasts our friends got tasks like 10 facts about Finland, trying to fit a pen in a bottle, be really quick in relay and test their flexibility on limbo. We got the best laughs when teams used their creative side trying to explain words 'sauna', 'midsummer', and 'celebration'. In the evening we had barbecue over huge bonfire. All of the pictures are from midsummer, sadly we stopped taking photos around 6.

We've been quiet busy for the last two weeks with our friends. The weeks fly so fast, and thinking about going back to Finland is causing a slight panic. We're fully going to enjoy the last bit of our stay in Uganda. Here's some what has happened so far: We got few new volunteers, which has caused amusing moments. There is one lady in her 60s who's a nun, and who seriously likes to talk A LOT. Our school has bedbugs, so we have had couple of free days from work because of poisoning. And we're still making the magnets with ethusiasm. We found a dog outside of our house a weeks ago, and Mari named it Muru. The dog became our guard, and follows us everywhere. We danced salsa at Mari's birthday, and Noora has been giving occupational therapy tips for new rehabilitation center for kids. We went to a house warming party which was multicultural meeting. The question was "What is home?" and the answer came with nine different languages, four out of nine from Uganda. You can imagine how many languages this country has. Great moments. 

Weekend snackbar. Vkolopun eväät. 
First dance. Ensimmäiset tanssiaskeleet.
The Nile. Niili. 
Weekend mascot. Viikonlopun maskotti. 
Speech. Puhe. 

Ten facts about Finland. 10 faktaa Suomesta.

Paper relay. Korttiviesti.
Kullar doing relay. Kullar viesteilemässä.
Birthe and Deo. 
Kullar performing 'finnish sauna'. Kullar esittää 'suomalaista saunaa'. 
Josh performing midsummer spell (7 flowers under the pillow). Josh esittää juhannustaikoja (7 kukkaa tyynyn alla). 
Finnish sauna in a steamy african room. Suomalainen sauna kuumassa afrikkalaisessa huoneessa.  
Pool was great. Allas, aijai. 
Dennis with the winners smile. Dennis ja voittajan hymy.