One week in Uganda

Yksi viikko elämästämme täällä:

Opetettiin koulussa käytöstapoja. Näyteltiin erilaisia tilanteita. Oppilaat saivat tehtäväksi sanoa toisilleen huomenta aamuisin ja hyvät yöt iltaisin. Opetettiin joitakin muitakin asioita, kuten ihmisen kehonosia. Puhuttiin myös rakkaudesta. Maanantaina taloon saapui 14 brittiä yhdeksi yöksi, heräsimme heidän kiljuntaan keskellä yötä, tilanteen aiheuttaja oli pieni koppakuoriainen. Me ei kiljuttu, vaikka samalla viikolla talolta löytyi rotta, jota koitimme kaikin tavoin jahdata ja saada taivaan porteille. Sitten näkyi hiiri. Ja yöllä meitä söi kirput. Vaadittiin toimistoa toimimaan. Oli myrkytyksen aika. Poistuttiin talolta evakkoon vuorokaudeksi myrkyn takia. Takaisin tultuamme pestiin neljä tuntia pyykkiä. Kulttuurielämyksenä käytiin katsomassa keskiviikkona livemusiikkia. Matkalla kyseiseen tapahtumaan ystävämme autoon tömähti matatu. Pieni pintanaarmu, mutta tilanteen selvittelyyn meni kaksi tuntia. Kun vihdoin poliisiasemalla alkoi tilanne selvitä, käytettiin ihonväriämme pienenä draaman nostattajana: "nyt nämä ulkomaalaiset kertoo, ettei tänne kannata tulla ja täällä on turvatonta ja ne on ihan peloissaan", koska me ei tiedetty mitä meistä sanottiin, meidän hymyily ja "ollaan ihan kunnossa, ei mitään hätää" eivät olleet oikeat repliikit. Viikon aikana Noora näki apinoita, Hitlerin, söi heinäsirkkoja ja näki futismaaottelun Senegal-Uganda. Mari sen sijaan tanssi jalat puhki, kävi Street Art-festareilla joilla törmäsi Ramboon ja joutui kameroiden saartamaksi. Ystävä joka on tehnyt Marille laulun esitettiin perjantaina Ugandan suurimmalla radiokanalla. Veljelle myös nostettiin maljaa joka astui avioliiton auvoiseen satamaan lauantaina. Onnea Juha ja Nanda! Meistä aika tavallinen viikko, eiks je?!

We were teaching social skills at school, acting out different situations. Homework was to say good night and good morning to fellow students. We also taught other things like human body parts. And talked about love. On monday we got new people at the house, 14 british teenagers. One of the girls found a small bug inside her mosquito net, started screaming in the middle of the night and woke the whole house up. We weren't screaming even when we found a rat in the house, which we tried to chase to death. Then we spotted a mouse, and at night we were feeding flees with our own blood. We demanded the office to act. It was time to use poison. We had to stay away for 24 hours. When we got back we were doing laundry for four hours. As for cultural events we wen't to see live band on wednesday. On our way to the venue, matatu scratched our friends car. It took two hours to solve the situation, and at the police station when things started to calm down, guys used our skin color as to build more drama: "After this these foreigners will tell that you shouldn't come here, its unsafe, and they're really scared". Because we were unaware what the guys were saying about us, seeing our smily faces, and "we're fine, it's all good" weren't right lines to say. In this week Noora saw monkeys, Hitler, ate crickets, fell down on the kitchen floor, and saw football match Senegal-Uganda. Mari on the other hand danced her ass off, went to the Street Art festival where she ran into Rambo, and was caught on camera. Friend who made a song for her was aired on friday on the biggest radio station in Uganda. We also raised a toast or two to Mari's brother who got married on saturday. Congrats to Juha and Nanda! Pretty ordinary week, right?!