21.3.2012 Wednesday The tear gas day!

Kampalan pääkatu normaapäivänä. / Mainstreet of Kampala on a regular day. 

Ajateltiin viettää vapaa iltapäivä Kampalassa, tutustua vähän paremmin meidän pääkaupunkiin ja viettää kepeä päivä. Tuli ehkä vähän liikaakin yhdelle päivälle. 

Kierreltiin vanhassa kaupungissa suurta markettialuetta, joka on rakennettu kolmeen eri rakennukseen. Ensimmäisen rakennuksen kolmannessa kerroksessa kuultiin yht'äkkiä kadulta huutoja ja taputuksia, Mari kyseli mitä ihmettä tuolla kadulla oikeen tapahtuu.. Vastaukseksi saatiin, että opposition johtaja on mennyt juuri autolla ohi poliisisaattueessa. Noh tämähän ei meille juuri mitään vielä kertonut, eikä kukaan myöskään sanonut että parempi olisi poistua paikalta joten jatkettiin matkaa seuraavaan rakennukseen ja siitä seuraavaan. Puolessa tunnissa kaikki muuttui positiivisesta negatiiviseksi. Käveltiin sisään yhdestä ovesta ja kiivettiin toiseen kerrokseen. Huomattiin kadulla valtava määrä ihmisiä, jengi huusi ja meuhkasi. Meinattiin mennä katsomaan lähempää, mutta sitten huomattiin, että vartijat sulkee portteja ja meininki on liian hurjaa.  Muistettiin myös ohje: vältä suuria väkijoukkoja. Mentiin kauemmas ovelta ja samalla kuultiin kaksi laukausta tai pommia muistuttavaa ääntä. Ihmiset sinkoili eri suuntiin ja koska ovet oli lukossa ulos ei päässyt. Joku huusi englanniksi älkää hengittäkö. Minuutit siihen, että tajuttiin kyseessä olevan kyynelkaasu ja tilanteen olevan hallussa, tuntui melko pitkiltä. Noiden muutamien minuuttien aikana kerkisi mielessä käydä monenlaisia ajatuksia. Eniten kai sitä takoi päähän, että pysy rauhallisena, älä kohlaa ja pidä kaverista huolta. NIin me myös tehtiin. Pysyttiin rauhallisina ja hengiteltiin huiveihin, koska ilma oli täynnä kaasua. Noora kastoi naamansa vedellä mikä oli virhe.. Parempi ettei käytä vettä ollenkaan, ihoa ei kirvele läheskään niin paljon. Odoteltiin noin puolisen tuntia että ovet aukeaa ja päästään jatkamaan matkaan vähän turvallisimmille vesille. Päätettiin mennä isoon ostoskeskukseen lounaalle ja ostamaan tummaa leipää sekä puhumaan tapahtuneet pois päiväjärjestyksestä. 

Tilanteen jälkeen paikalliset kyseli kadulla "Muzungu (valkoinen), are you OK?" ja pyyteli anteeksi tapahtunutta, meillä jäi tunne että meistä välitetään -kuitenkin!

We had a day off and decided to spend it in Kampala. We wanted to get to know the city a bit better, and have a nice day out. It was way more than what we expected.

We walked around the old town and especially this big market area that was inside 3 different buildings. We were on top of the first building when we heard noises from the street below. Mari asked what was going on, and the answer was that the opposition leader had just passed by in a car with police escort. Well this did not tell us anything and no one told us that it would be better to leave Kampala. So we moved on to the third building which was just next to the street where the crowd was. In half an hour everything changed from positive to negative. We walked into the building, and moved up to the second floor. Then we noticed that the guards were locking the doors, and the situation was getting worse. A thought came in mind… AVOID BIG CROWDS! So we stepped away from the door, and all of a sudden we heard two gun shot/bomb like sounds. Minutes to the realization that it was tear gas, someone shouted "Don't breath!". People were bouncing around and since the doors were locked there was no way out. Although the situation was under control, we felt like we were left in the dark. Our heads were filled with crazy thoughts: most of all, keep calm, stay put, and take care of others. So we did. We were calm and breathing with a scarf on our faces because the air was full of gas. Noora wet her face with water which in this case was a mistake… Its better not to use water at all because without water the gas doesn't sting the skin that much. We waited for half an hour for the doors to open again, and we decided to head to the big shopping mall for lunch. We got some dark bread and talked it over. 

After the situation, locals were asking on the street "Muzungu (white), are you ok?" and said "Sorry". We left with the feeling that we are being taking care of! Ooo btw, it's on BBC News Africa.