Waiting is the worst, towards anything is better … Or is it? - Odotamme edelleen.

Meillä oli eilen se 'kiireellinen' turvallisuuskokous. Talon asukkaat saapui töistänsä paikalle kahdeksi, kuten kutsu kävi. No oishan se pitänyt jo tietää parin viikon kokemuksella … palaveri alkoi viideltä. Istuttiin ringissä muovituoleilla etupihalla, kun paikalle paukkasi Nansanan poliisipäällikkö. Normaalikysymysten lisäksi poliisisetä luonnollisesti kysyi kaikilta onko naimisissa, lapsia, sinkku? Tilanne oli jälleen kerran huvittava, eikä kukaan pysynyt perillä mikä tilaisuuden tarkoitus oli. Ainakin meille vakuuteltiin sekavalla englannin kielellä, että olemme turvassa ja meistä pidetään huolta. 

Työt on alkanut ja aamuisin meidän pitää herätä herätyskelloon noin 7.30. Se onkin ehkä ainut hetki päivästä, kun meillä on joku käsitys mitä kello on. Töissä on alkanut saamaan jotain jyvää siitä, mitä siellä tehdään. Monia ideoita on ja osaa jo toteutetaan, niistä tulette vielä kuulemaan. Nuorten kehitysvammaisten tai muuten erityistarpeisten kanssa touhutaan ja tehdään jos jonkinlaista. Eilisen huippuhetki oli numero kolmen opettaminen parille nuorelle (joka oli kuulemma suuri edistysaskel) ja se että toinen oppi ettei taivas ole vihreä. 

Vettä ei ole tullut hanasta kohta viikkoon, mikä tarkoittaa saavipesuja ja ulkohuussia. Alkaa jo tottumaan ajatukseen, että sadekausi ei tarkoita vettä. Sähköt katkeilee lähes päivittäin, joten otsalamput on perushiuskoriste iltaisin. Suuria riemun hetkiä koettiin, kun saatiin vihdoin oma huone. Sisustettiin pahvilaatikoilla, huiveilla ja kadulta ostetuilla koreilla huone ja uskokaa tai älkää mutta se näyttää HYVÄLTÄ.  Puhelinoperaatio jatkuu edelleen. Sanoivat, etttä huomenaamulla kello yhdeksän toimii. Mari on toiveikas, Noora epäilee. Ootellaan. 

Yesterday we had that 'urgent security meeting'. All volunteers were ready for the meeting at 2pm, like we were asked to. Well, we should have already learned… meeting started at 5pm. We sat in a circle on plastic chairs outside of the house, when the head police of Nansana came around. He was asking us questions, most of them were kind of normal but are you married or single got us laughing. Situation was, once again, hilarious and none of us understood what was this meeting all about. At least they convinced us that they are taking care of us and we'll be safe.

Since we've started to work we're waking up round 7.30, it seems to be the only moment in a day we have some kind of hint what time it is. And we actually started to do something at work. We also have lot of ideas, we're gonna tell you about them later. Kids (age 13-30) at our school are mentally handicapped or have some other challenges. We're doing a lot of different things with them. Yesterdays moment was when we taught few guys number three (it was a huge step for them, as we heard). Also one of the young ones learned that the sky is not green. 

We haven't got running water now for a week, what means that we are washing ourselves with bucket water or with rain water. Electricity hasn't run too well either. Headlights has become our new accessories every evening. Oh and you have no idea how happy we were when we finally got our own room. We decorated the room with scarfs, boxes and handmade baskets from the street and believe you me -IT LOOKS GREAT. Operation 'working mobile number' is still on. They said it supposed to be working tomorrow morning. Mari is hopeful, Noora is doubtful. We will see!